Siirry pääsisältöön

mulla oli nälkä

Ehkä kaikki suomalaiset viisveet tekee näin. Ehkä mä en vaan tiennyt et tää on ihan tavallista... emmä tiedä, mulle tää ei oo tavallista.

Musta kuitenkin oli aivan huikeeta tulla alakertaan laittamasta poikia nukkumaan ja pyykkejä koneeseen, vain huomatakseni että M:lla oli leipä leivän paahtimessa, voi esillä odottamassa sitä leipää ja sen ainoo kysymys oli et miten sen leivän saa ulos sieltä paahtimesta... en auttanut, kerroin vaan mitä pitää tehdä ja autoin sitä löytämään voiveitsen...


siinä se nyt natustaa, itse tekemäänsä leipää... isänsä sylissä

Kommentit

  1. Hienosti hoidettu, pikkuneiti!
    Meillä 3,5-vuotiaat hakevat jääkaapista ruokaa, esimerkiksi joghurttia, leipää tai viinirypäleitä. Mutteivät ole ymmärtäneet laittaa leipää paahtimeen, eivätkä ole hakeneet voita voidellakseen leipää, vaan syövät sen ilman päällisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin pojilla on tapana syödä paahtoleipää suoraan pussista ;)

      Poista
  2. Hienoa M!
    Meidän 5-v. ei todellakaan tee mitään tuollaista. Leivän varmasti löytäisi ja paahtimenkin sijainnin tietää, mutta kun ei vaan kiinnosta. Leipää syö, jos/kun se eteen tuupataan ja käsketään syömään. Niin ja leivän syö siis siinä tapauksessa, ettei sen päällä ole mitään, ei edes voita. :)

    -Minna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tais se syöminen täälläkin jäädä muutamaan haukkuun, mutta omatoimisuus yllätti totaalisesti ja positiivisesti :)

      Poista
  3. Kivoja kuvia, hienoa oma-aloitteellisuutta!

    By the way... tiiätkö voiko estää jotenkin jotain lukemasta blogiaan tai ettei oman blogin jutut tuu sille esille, jos se on kirjautunut lukijaksi? Ootko ite tehnyt joskus niin, jos niin voi tehä?

    Siru

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! En osaa sanoa voiko estää lukemasta, sen tiedän että kommenttien jättämisen voi blokata haluamastaan IP-osoitteesta.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...