Siirry pääsisältöön

kesäaamuna

On maanantaiaamu, ihan virallisesti kesäloman eka päivä. Mä istun tässä keittiön pöydän ääressä, ihan niin kuin melkein kaikkina aamuina. Pojat leikkii olkkarissa duploilla. Ne on kotia niillä ukoilla ja mä toisella korvalla seuraan niitten jutustelua. Mietin ettei mikään ihme että leikillä on keskeinen osa lasten elämän selvittelyssä psykologilla.



M istuu tässä mun vieressä, on istunut jo 45 minuuttia. Pojat söi aamiaisensa kymmenessä minuutissa, M työstää omaansa edelleen... kaakao, kaksi vohvelia siirapilla, yksi mansikka ja yksi mustikka. Kun se lopulta on valmis, on lautasella edelleen yksi mansikka ja yksi mustikka ja yksi vohveli. Kaakaon se sentään joi. Mä syön sen mansikan ja sen mustikan. M siirtyy olkkariin määräämään poikia ja leikki muuttuu minuutissa ilmiriidaksi.

Mä pyydän sen takaisin keittiöön ja se ryhtyy tekemään matikantehtäviä. Leikki olkkarissa jatkuu taas... nyt ne ”istuu ruokapöydässä”. M tekee tehtäviään, se rakastaa läksyjä ja koulutehtäviä. Kuuntelen kuinka se aloittaa laskemisen aina alusta; ”1, 2, 3 - 1, 2, 3, 4 – 1, 2, 3, 4, 5 – 1, 2 3...” kunnes päästään kahteenkymmeneen.




Kohta pitäis valua suihkuun ja lähteä tapaamaan Enkeliä M:n uudelle koululle. Iltapäivällä olis tutusti terapiaa...


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...