Siirry pääsisältöön

kun äidiltä meni hermot

Sen vuosi sitten olin siis maannut koko yön paikoillani, saanut sisäisen verenvuodon ja maannut taas hievahtamattakaan, joka paikkaa kolotti ja särki ja edessä oli päivä täynnä tutkimuksia ja tutkimusten kavereita. Tässä vaiheessa tiedettiin ettei vika ole sydämessä ja seuraava epäilys oli – keuhkot.
Tänä vuonna eilinen oli onneksi toisenlainen. Ensimmäinen pitkästä helleaallosta, lämmin kuin lehmän henkäys. Tältä äidiltä meni iltapäivästä pahan kerran hermot, mutta noin muuten oiken onnistunut. Käytiin Taideopella kahvilla ja leikkimässä ja allekirjoittanut vähän purkamassa sydäntään. Lapset heitteli vesi-ilmapalloja pihalla ja suihkutteli toisiaan vesiletkulla... kotiin matkas kolme lasta puolialastomina.





No miten ne hermot sit meni? Tultiin kotiin, laitoin märät vaatteet pesuun, tyhjensin tiskikoneen ja ”I’m hungry...” valituksen säestämänä laitoin ruokaa. M halus ruokaa jota voi pureskella, selvä... laitoin siis pureskeltavaa ruokaa kaikille kolmelle. Ruokapöydässä M ilmoittaa kuin uutena asiana että tiedänhän mä ettei hän syö ruokaa – joo tiedän. Hän haluaa pirtelön. Hullu tai epätoivoinen kun oon, teen pirtelön. Teen pirtelön, jotta pikkutyranni voi kertoa mulle ettei halua sitä vaan ottais mielellään jäätelöä. Tässä vaiheessa pojatkin tajuaa että heidän ihan tavallainen kana ja pasta ja vihannekset on oikeestaan aika perseestä ja hekin mieluusti ottais pirtelöä tai jäätelöä tai ehkä molemmat. Jostakin korvien välistä kuuluu sellainen pieni naps. Astelen pakastimelle, kaivan ulos puolengallonan paketin vaniljajäätelöä – vähän vajaan 2 litraa – ja jaan sen ristillisesti tasan kolmeen kulhoon. Isken kulhot niitten eteen ja heitän lusikat pöydälle, nappaan tuoreen Kodin Kuvalehden kainalooni ja ilmoitan että on kaikkien kannalta huomattavasti parempi jos tästä ei aiheudu sotkua ja painelen yläkertaan lukemaan lehteäni. Mennessäni työnnän ne kolme koskematonta lautasta Koiran eteen, keittiössä on hiljaista.

Vartin päästä ne tulee makkariin muina miehinä, kertoo että he pyyhki toistensa kädet ja suut ja ettei kukaan oo tahmee. Alakerrassa odottaa K:n puolikas kulhollinen jäätelöä, M:n melkein koskematon ja O on tyhjentänyt omansa. Oli siistiä, ei sotkua. Lapsellista? Joo. Mutta kyllä teki hyvää hetken aikaa olla taas kolme tai viis tai jotakin siltä väliltä. Otin jääkaapista sen viimeisen oluen ja istuin alas. Autan vauhtikaksikolle lohikäärme-dinosaurus-krokotiiliasut päälle. Ne on aika hauskan näköiset lohikäärmeet... M:n asu on kokoa 18kk ja K:n 24kk.





Ilalla ajaelin yhteen noista järvenrantakaupungeista, juhlimaan Kummitäti K:n synttäreitä. Siellä oli muitakin lämpömittarin näyttäessä 30C:sta vielä seitsemän jälkeenkin. Meillä oli kivaa, Mojito oli hyvää, ruoka pahaa. Istuttiin pitkään, muisteltiin meidän yhteistä tietä, tällä kertaa niitä hyviä ja hauskoja asioita.



tunnelma - hyvä, ruoka - huono

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...
Lähetä kommentti
Lue lisää

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...
7 kommenttia
Lue lisää