Siirry pääsisältöön

kalenteri-klinikka-terapia-palkinto

Vaan huomenna ei oo tänään. Tänään istutaan kalenterin kanssa ja koordinoidaan... varataan ja peruutetaan ja siirretään. Autismi Klinikalle päästään viikon päästä. Se edellyttää yhden toimintaterapian peruuttamista ja lastenhoitajan varaamista. Samaan syssyyn varasin sit M:lle ihan oikeen kampaajan. K:n keskiviikon sosiaalisten taitojen testauksista selvitään varmaan – toivottavasti – ryhmänä, tai M on silloin terapiassa et eiköhän se onnistu. Maanantaille sain silmälääkärin – ihan itselleni – koska viimeisestäkin toimivasta ja ei kadonneesta silmälasiparista katkes eilen sanka. Uusia laseja ei saa ilman uutta reseptiä. Jotta pääsen sinne silmälääkäriin pitää L:n hakea O ja K terapiasta maanantaina tai si peruutan niitten terapiat ja mennään silmälääkäriinkin koko ryhmänä – kivaa. Niin, ja varasin mä huomisen päiväni iloksi myös tuulilasin korjauksen, kun tänäänhän siihen lensi kivi ja nyt se on vähän niinku rikki. Ei onneks pahasti, mutta ärsyttää silti istua huomenna tunti tai kaksi tuulilasikorjaamolla vaikka enemmän se ärsyttäis jos mulla olis kolme seuralaista. Kalenterinäkökulmasta ja ajankäytöllisesti positiivinen uutinen oli että jatkossa O:n ja K:n terapiat on maanantaisin samaan aikaan, ei peräkkäin. 

Torstaina on itseppäisyyspäivä ja sunnuntaina lähdetään lomalle, siis ensi viikolla. Tuntuu että se heinäkuun eka viikko täyttyy pelottavaa vauhtia, eikä edes leikkideiteillä ja uimarannalla, vaan lääkäreillä ja muilla pakollisilla kuvioilla. Ehkä meidän pitäis perjantaina yrittää mennä sinne uimarannalle... kun muuten kohta on syyskuu, eikä me olla päästy normisäätöä pidemmälle. 

Mua ahdistaa se Autismiklinikka pahasti – oikeesti. Ollaanhan me siellä ravattu, yksi kevät ja osa kesääkin ja jos nyt taas mennään niin mikä siinä nyt on niin ahdistavaa? Mä luulen et se ahdistus nousee siitä tunteesta ettei itse hallitse tilannetta, että on jotenkin avuton ja hädässä. Ne on kuitenkin M:n kohdalla tavallaan se ylin viranomainen. Keskustelu puhelimessa meni jotenkin näin: 

-So, are you calling to schedule follow up appointments? 
-No, I’m calling because I don’t know what to do. I/we need help. 
-Can you hold for a moment?
-Yes... ja mä istun siellä aalloilla kuuntelemassa rauhoittavaa musiikki varmaan tunnin, no ehkä pariminuuttia oikeesti.

Lopulta meillä oli se aika, ensi tiistaille – erikoissairaanhoitajalle. Kello kolme iltapäivällä, se oli  ”syönyt” sen aamujuomansa, yhden hedelmäsoseen ja pussillisen pupukeksejä (28g).  uskon kyllä et ne lisäravinteet ja toi aamujuoma pitää sen hengissä.  uskon senkin et tää on vaan vaihe monien muiden joukossa, mutta silti  inhoon sitä ettei se syö. Klinikalla laitoin sen jonotuslistalle syömisterapiaan, siis ei ravitsemusterapeutille vaan oikeesti syömisterapeutille, sellaiselle jonka kanssa harjoitellaan syömistä noin niinku teknisenä suorituksena ja psykologiselta kannalta. Myöhemmin kotona se söi 1dl:n pasta-annoksestaan ehkä puolet ja mehujään jälkkäriks, ja oli sen jälkeen ihan tyytyväinen elämäänsä. 

Postissa tuli onneksi tänään lohdutusta näihin arkisiin huoliin. Täällä oikeesti osataan sitouttaa asiakas.



M:n kohdalla allekirjoitan näistä kohdat 1. 3. 4. 8. 9 ja 10. ja osin kohta 6.

Kommentit

  1. Et saa tuulilasin korjaajaa tulemaan kotiin? Tai vaikka sinne clinic parking lot:iin?
    Eipa tarvitsisi istua siella korjauspaikassa.....

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...