Siirry pääsisältöön

oodi oolle

Voi mikä ihana iltapäivä meillä oli O:n kanssa samalla kun lastenhoitaja - se ei tosiaankaan ollut mikään Maija Poppanen - teki kuolemaa meillä kotona K:n ja M:n yrittäessä riehua sitä hengiltä... Lastenhoitajat muuten jakautuu karkeesti kahteen tässä asiassa, niihin jotka ymmärtää että noitten kahden riehuttaminen johtaa vain ja ainoastaan siihen et kierrokset nousee ja nousee ja nousee, ja sit siihen tämänpäiväisen kaltaiseen joukkoon joilla on joku käsittämätön kuvitelma siitä että ne uupuu ja väsyy ja siirtyy jossakin välissä rauhallisiin leikkeihin.

Autossa kysyin O:lta et mitä se haluu tehdä ja vastuas oli; ”Oh, I just wanna go to Bellevue Square Mama” Suunnattiin siis nokka kohden ostaria... se ei halunnut leikkimään, se halus ekaks karkkikauppaan, sit mun kanssa kahville ja syömään ne karkit (3 karkkia). Disneykaupassa tehtiin pikainen kierros mut muuten se halus kiertää saippuakauppoja, lastenvaateliikkeitä ja lahjatavaraliikkeitä... jannu oli siis selkeesti shoppailemassa.

Me oltiin L:n kanssa sovittu tärskyt ravintolaan ja L:llää odotellessa me leikittiin iPadillä ja luettii ruokalistaa ja lopulta miehen päätös oli selvä ja selkeä; ”I just wanna eat octopus” Tilattiin sit pojalle lautasellinen calamaria ja kyllä se ne söi – kaiken. Onneksi meillä on edes yksi lapsi jolla on tän asian suhteen toivoa... M ei syö mitään, K on lihapulla- ja nuggettimies. Jälkkäriks jätski ja sit jannu kävi vielä Gapin alessa ostamassa itselleen shortsit ja paidan.


Kiitos O!






Kommentit

  1. Gulle... <3 Oolla oli varmasti kiva päivä jonka muistaa pitkään. =) Pätee varmasti äitiinkin.

    /Älskling

    VastaaPoista
  2. Voi että hän on niin suloinen - shoppailuineen kaikkineen.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...