Siirry pääsisältöön

332 km, 3 hours 56 mins (periaatteessa)


Väsy, väsy, väääsyyy... aamu siivottiin taloa ja pakattiin autoa ja yhdentoista maissa oltiin matkalla kotiin... ja se matka oli niin piitkä ja vähän kivinenkin.

Eka pysähdys ruokakauppaan puolisentuntia startista ja siellä samalla hodarilounas koko joukolle, seuraava pysähdys kalasavustamoon, sitten poliisi pysäytti ja kirjoitti sakot, sen jälkeen tietyö jonka jälkeen pysähdyksen syynä oli O:n uninen makkaraoksennus ja  viimeiseksi vielä frouvan itsensä piti päästä pissille...  Matkaa sävytti lasten tappelu-kikatus-kirkuna-vinkuna-kitinä-itku. Jossakin välissä olis kannattanut ehkä vaihtaa jäbien vaipat niin olis säästynyt lastenistuinten pesulta... Kotona siis viideltä ja heti hysteerisesti purkamaan kasseja, pesemään pyykkejä ja ruokkimaan lapsosia. Seiskalta asetun ensimmäisen kerran aloilleni, mutta nyt on pyykit melkein pesty, lapset ruokittuna nukkumassa, autokin pesty ja enää pitäis ruokkia meidät aikuiset.

Tässä viimeinen erä kuvia...


Dungeness Crab eli kotoisasti kai taskurapu - on muuten hyvää ja lokit tykkää niitä myös syödä...
tämä siis rannalla lokkien jäljiltä. K oli ainoa joka suostui samaan kuvaan örkin kanssa.

Iltakävelyllä Koiran kanssa



Päiväpullaa


Meidän paita ja peppu


rakkautta...

...on...

...kolme lasta
Minne M...

...sinne myös K
Lomakoira
Kyllä oli ihanaa... ihan liian ihanaa...


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...