Siirry pääsisältöön

kalsea aamu


Herätys oli sanalla sanoen kalsea... kun ulkona on yllättäin viisi astetta  ja talossa ei ole lämmöt päällä oli talo hmmm... viileähkö.  Alkusyksy on haasteellista pukeutumisen suhteen. Aamulla saattaa tosiaan olla lähellä pakkasta ja iltapäivästä saatetaan huidella lähellä kolmeakymppiä... miten puet siis lapset? Shortsit ja toppatakki?

M:n balettikoulusta soittivat illalla ja jättivät vastaajaan viestin ettei M:n ryhmässä ole riittävästi oppilaita ja se yhdistetään aiempaan ryhmään ja torstaiaamun ryhmään... ihan kiva, kumpikaan ei sovi meille. Niinpä soittelin heidän puhelinvastaajaansa anelevia viestejä jossa toivoin ja rukoilin että ne ottais ton tytön sit isompien ryhmään 5-7 -vuotiaisiin, edes kokeeksi... Ensimmäinen mitä M tänä aamuna sanoi oli että hän nukkui hyvin kun tiesi että tarvitsee voimia tanssitunnille... Miten mä selitän tolle lapselle ettei sitä tuntia olekaan? lapselle joka on nyt useamman päivän kulkenut balettipuvussa ja steppikengissä tai balettitossuissa... lapselle joka ei puhu mistään muusta kuin sen balettitunnista ja tanssikoulusta ja... apua. Taidan kohta soittaa ja jättää sinne vastaajaan kolmannen viestin... ja neljännen... ja viidennen...



Tunnisteet:

Kommentit

  1. Melina12. syyskuuta 2012 klo 10.27

    No voihan kökkö. Toivottavasti neidille löytyy sopiva tunti! Nyt soittamaan kaikki kaverit läpi mukaan sille peruutetulle tunnille.

    Meillä sama ongelma ilmaston suhteen, oikeastaan läpi koko talven. Nyt käytössä on hupparit, talvella fleecet. Ne sitten löytyy iltapäivällä tungettuina repusta tai koulun löytötavara-henkarista. Puhumattakaan hatuista tai sormikkaista jos sellaiset edes saan ylitsepuhutte lapsille. High schoolissa ei muuten edes ehdi mennä lokerikolle tuntien välissä, eli pakkasellakaan M ei pue muuta kuin paksua hupparia sillä joutuu raahaamaan sitä mukanaan koko päivän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa13. syyskuuta 2012 klo 8.04

      Joo Melina, se on just se löytötavaraosasto joka mua huolettaa... kaikessa on nimi, mutta eihän toi huoleton tosissaan enää iltapäivästä muista mitä sillä oli aamulla päällä ;)

      Poista
  2. Tiuhti12. syyskuuta 2012 klo 10.50

    Voi harmi tuota tanssiryhmän peruutusta! Tosiaan nyt kannattaa haalia sinne lisää pikkuballerinoja, että aikataulu sopisi teille. Peukut on pystyssä täällä!

    VastaaPoista
  3. Veera12. syyskuuta 2012 klo 13.37

    No voi ei :( Pidän peukkuja että tilanne jotenkin ratkeaa, ihan kauheeta muuten!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...
Lähetä kommentti
Lue lisää

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...
Lähetä kommentti
Lue lisää