Siirry pääsisältöön

normikaaos ennen lomaa


Koko viikko on kulkenut jotenkin puolikaoottisissa tunnelmissa eikä tämä päivä taida poiketa siitä tunnelmasta mitenkään... pika-aamiaiset, eka autoon ja terapiaan L:n mukana, toiselle lounas ja ”show and tell” – ihmeellistä kyllä mä muistin sen - ja snacksit ja vaatteet ja... toinen bussiin, kolmas telkkarin eteen ja suomikoulukamat kasaan, kauppalistaa lomaa varten, sähköposteja, pika-aamiainen itselle, äkkiä jotain riepua päälle, koira ulos, kolmas autoon ja hakemaan sitä ekaa terapiasta... autolla suomikoululle laittamaan kaikki valmiiksi sijaista varten kauhukaksikon kanssa, pika-lounas jossakin – missä? Tässä välissä mä ehkä ehtisin käymään kaupassa, mutta ehtisinkö oikeesti viedä kauppakamat kotiin ja jääkaappiin vai kulkeeko ne sit loppupäivän auringossa lavalla? Vaihtoehtoisesti kotiin lounaalle, pojat unille ja sillä välin pakkausta ja sitä pyykinpesua mikä jäi eilen tekemättä... Makkarissa on pelottavan kokoinen kasa puhdasta, viikkaamatonta pyykkiä... Puolkolmeksi koululle hakemaan M ja terapiaan ja sieltä nopsaa kotiin ja pakkaamaan ja ruokkimaan lapset ja jossakin vaiheessa iltaa kaikki autoon ja matkaan ja, ja, ja, ja, ja... Mä yritän miettiä mitä mä olen unohtanut tästä yhtälöstä... L ainakin unohti läppärinsä kotiin ja ilmestynee kohta takaisin... M:n koulubussit pitää ainakin peruttaa huomiselta ja maanantailta ja posti ja mitä vielä?

M:n koulueleganssia
(ja noita sukkiksia ei kyllä oikeesti tartte yhtään mihinkään...)
Täältä tullaan LOMA ja lomatalo! Huomenna aamulla mä herään siihen kun aallot lyö rantaan  aivan liian aikaisin lasten metelöintiin - lomatalossa.


Kommentit

  1. Hah, meillä oli sama kaaos viime viikolla ja tämä viikko on sitten mennyt laukkusotkuja siivotessa ja samalla yritän valmistaa kamaa monikkokirppareihin. Mutta kyllä se on ihanaa kun hetkeksi pääsee pois...

    Otin muuten aika varhaiseen käyttöön kaksosten kanssa samat lounas-kylmälaukut ja kallet kuin noiden koululaisten kanssa, kätevää kun ei koskaan tartte tuoda nälästä kiukkuisia poikia kotiin tai miettiä mistä ruokaa hakisi. Tietty vaatii sen suunnittelun ja ajan sitten aamusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäis tosiaan varmaan alkaa pakkaamaan noillekin eväät.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...