Siirry pääsisältöön

483 ja 796


Tänä aamuna olis taas paljon asiaa ja istunkin tässä miettimässä kääntyiskö sitä oikealle vai vasemmalle eli mistä aloittaa...

Luin eilen illalla artikkelin... ei kun aloitetaan siitä, että toi meidän läheinen ala-aste on periaatteessa ihan loistava koulu. Opetustulokset on kaikista osavaltion kouluista muistaakseni sijalla neljä tai viis, se on kohtuullisen uusi rakennus – ei siis kovin homeinen – ja periaatteessa kaikinpuolin hyvä ja hieno. MUTTA mä luin sen artikkelin eilen – ja tiesinhän mä periaatteessa sen ongelman, mutta en että se on NÄIN paha. Me asutaan uudella ja uudehkolla alueella, tarkoittaen, että kymmenen vuotta sitten täällä oli lähinnä metsää, karhuja ja muita villejä eläimiä, ja ensin rakennettiin alue A ja me asutaan sit sillä ihan uudella alueella B. Alueelle A rakennettiin koulu samalla kun alue A rakennettiin ja ajateltiin että rakennetaan alueelle B sit omansa ja sit tuli lama ja asuntokupla ja... alue B ei koskaan saanut koulua vaan koulupiiri omistaa edelleen ton meidän kadun päässä olevan tontin eikä oo rahaa rakentaa – varmasti näette mihin tää kirjoitus etenee – no niinpä siis kaikki alueen B lapset bussitetaan alueen A kouluun, siihen oikein hyvään ja kivaan kouluun... MUTTA kun sekä aluella A että alueella B on käytännössä jokaisessa taloudessa keskimäärin 2-3 lasta, joko ala-asteikäisiä tai nuorempia ja alueen A koulun kapasiteetti on 483 oppilasta. Tänä syksynä siellä hienossa ja kivassa koulussa on 796 oppilasta ja vuoden päästä kun meidän M:n pitäisi sinne siirtyä ennustetaan että koulussa on jo yli 900 oppilasta.

Asia on sinällään jo ihan karsea... koulunpihalla ei lapsimäärän takia saa leikkiä juoksuleikkejä, osa oppilaista joutuu syömään luokissaan koska ruokalaan ei mahdu, valtava määrä lapsia opiskelee parakeissa jne.... Mutta, mutta mä katson tätä asiaa tietysti omasta näkövinkkelistä ja katsoessani tätä asiaa siitä vinkkelistä mä totean että meidän perheessä on tasan yksi lapsi joka pärjää tuollaisessa kouluhelvetissä ja se ei tosiaankaan ole M. M on erityislapsi ja yli 900 oppilaan koulussa ei ole mitään mahdollisuuksia mm. kontrolloida koulukiusaamista välitunneilla... tai mitä tapahtuu täyteen ahdetuissa koulubusseissa tai miten oppilaat oppii täyteen ahdetuissa luokissa ja... tälläisessä koulussa voi opiskella vain selviytyjä lapset, ei meidän pieni ja herkkä erityinen. Se jää jalkoihin tällaisessa laitoksessa, se jää jalkoihin eikä koskaan opi yhtään mitään... mun henkeä ahdistaa ja aivot käy vinhaa vauhtia... tarvitaan Plan B tai Plan C. Yksityiskouluun ei kertakaikkiaan ole varaa tai mahdollisuutta, pitänee siis kutsua koolle M:n tiimi ja kysyä mitä mun tarvitsee tehdä, jotta mä saan sen johonkin muuhun lähialueen kouluun... huonoja kouluja täällä ei olekaan, ei siis väliä mihin niistä ja voin ajaa itse ja... se ei VOI mennä kouluun jossa on 500 oppilaan tilaan ängetty melkein 1000 lasta!!!!! 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...