juoksukielto

Mitäs meille noin muuten? Tavallista viikonloppua... asioiden hoitamista ja kirkkoa ja yks lääkäri väliin ja jalka pakettiin ja uusia lankoja torkkupeittoa varten ja... tavallista ja mukavaa siis. Jalassa akillesjänteen ja jonkun toisen jänteen tulehdus ja juoksukielto muutamaksi viikoksi ja lähete jalkaspesialistille ja... plääh!

Mulla on puuhakas olo ja tekee mieli käydä hakemassa kurpitsat kuistille ja leipoa pullaa ja omenapiirakkaa ja... avata hyvä viini ja laittaa hyvää ruokaa ja...

Onko musta tulossa uskis? Onko Jumala puhunut mulle tai Jeesus soittanut? En tiedä ja ei... mulle vaan tulee hyvä olo kun istun siellä sen tunnin ja lapset tykkää pyhäkoulusta ja siellä on tuttuja, sellaisia puoliystäviä. Mä vaan saan sieltä voimaa itselleni ja jaksan paremmin edes yrittää olla siedettävä ja mukava ihminen. Se on mulle hyvä juttu... en mainosta en tuputa en tarjoile, L:n ei tulis mieleenkään lähteä mukaan ja mä varmaan lähettäisin sen lääkäriin jos se lähtis – ei, toivottaisin tervetulleeksi mukaan mutta kunnioitan sitä ettei sitä kiinnosta, se saa kicksinsä muualta.

Ajattelin sen valokuvauksenkin aloittaa jo tänään illalla, että saatte kokonaisen vuorokauden. Pikavilkaisulla kalenteriin voin kertoa että pääsette mukaan kouluaamuun ja hyytymättömyysklinikalle ja puheterapiaan ja leikkideitille... autokuvia siis taas tiedossa ja kiirettä ja kaaosta ja kaatuneita laseja.