Siirry pääsisältöön

haaveillen


Vuodesta 2006 me ollaan käyty täällä kahdeksan kertaa, yhteensä 35 päivää ja aina tässä paikassa on jotakin yhtä ihanaa ja rauhoittavaa ja... mua ei haittaa sataa tai paistaa, on tyyntä tai myrskyä... Me ollaan oltu täällä sumussa, auringossa, sateella, myrskyssä ja jopa pakkasella. Tällä kertaa säät hellii meitä ja huolimatta siitä että eletään jo kalenterinkin mukaan syksyä on täällä aurinkoista ja lämmintä...

Jokaisella kerralla me löydetään itsemme miettimässä samaa... minkälaista täällä olis asua? Minkälaista täällä olis omistaa ihan oma talo. Siihen tarvitaan lottovoitto, mutta haaveilu on kivaa... me ostettais tämä talo, kyllähän vanhat ihmiset tän homeisen vajan meille myis kun tarjois tarpeeksi... lanattais tää maantasoon ja rakennettais tilalle uusi käytännöllinen talo... alakerrassa autotallit ja kodinhoitotilat ja hiekan poispesulaarit suodattimineen, seuraavassa kerroksessa iso ja kodikas keitiö ja oleskelutila ja valtava terassi  ja ylimpänä makkarit... Sellainen siitä tulis, meidän talosta meren rannalla.

Elämä näinä rantaviikonloppuina on vaan sellaista elokuvaonnellista... lapset leikkii hiekalla ja Koira häärää ympärillä, kyllä mä voisin elää elokuvaonnellista elämää... Juu, kyllä mä olen realisti ja ymmärrän että arkipäivä on arkipäivää ihan missä tahansa ja romantiikka saattais kummasti karista marraskuun tuulissa ja pimeydessä kun kukaan ei leiki vaan kikki vaan tappelee. Silti mä voisin elää täällä, varmasti voisin!
Haaveilujuomaa

Kuplavettä skumppalasista


K nautiskelee auringosta Koiran kanssa


Uusilla tossuilla pääsee ihan varmasti kovempaa...



Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...
Lähetä kommentti
Lue lisää

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...
Lähetä kommentti
Lue lisää