Siirry pääsisältöön

hammastahna ON myrkkyä


Mä päätin aamulla - tai oikeastaan eilen - että meillä ON tänään hyvä ja kiva päivä. Me mennään lasten kanssa puistoon, syödään pikniklounas ja nautitaan viimeisistä kesälomapäivistä... Näin huolimatta siitä että kello kymmeneen mennessä olin ehtinyt jo laastaroida tyttäreni polven ja valella sen siinä sivussa hydrokortisonilla hoitaakseni laastariliimasta syntynyttä ihottumaa (sillä on vaikea laastarifetissi), JA soittaa myrkytystietokeskukseen selvittääkseni kuinka paljon kaksivuotias 13kg painava lapsi voi syödä hammastahanaa joutumatta sairaalaan – raja on muuten 4 ruokalusikallista – ja meillä riitti kotihoitona pari kalsiumtablettia neutraloimaan fluoria, JA laastaroimaan sen samaisen lapsen pohkeen sen osuttua ties mihin (lopputulemana parisenttinen verta vuotava naarmu) JA lähettämään sen samaisen parivuotiaan yläkertaan jäähylle sen purtua omaa veljeään (täähän on siis ihan standardi touhua meillä). 

Lopulta meillä oli kuitenkin eväät ja vaihtovaatteet ja pyyhkeet pakattuna, koira ulkoilutettu ja lapset autossa - ja silläkin riskillä että hukkaan lapset puistossa tai joku putoaa kiipeilytelineestä ja katkaisee jalkansa - lähdimme matkaan. Moni olis varmaan luovuttanut ja ajanut suoraan lääkäriasemalle odottamaan maailmanloppua, mutta mikään ei onnistunut kaatamaan mun positiivista mielialaa tänä aamuna, ei edes se että myrkytystietokeskuksen täti kysyi kaikki meidän tiedot ja sen jälkeen vakuutti ettei tietoja luovuteta kenellekään - sieluni silmin näin heti lastensuojeluviranomaiset kärppänä, mutta ei kai hammastahnan syöminen niin tavatonta kai kuitenkaan ole... Eihän?

Puistossa meillä oli ihan aikuisten oikeesti kivaa, lounas maistui hyvälle ja elämä oli leppoisaa kuten kuvista näkyy... 



Vaan hullut kastelee itsensä vapaaehtoisesti...
Korista ilman palloa
Hyvä ostos
Klinikalla odottelemassa
Klinikalla homma vähän luisui käsistä ja meitä vastapäätä istuva intialaisnainen mulkoili mua pahasti kun nää ajeli autoilla pitkin lattioita, mutta siellä ON tylsää odottaa ja O:lla oli hyvä sessio toimintaterapiassa eli lopputulos jäi selkeästi positiivisen puolelle. Siellä sain samalla viilattua loppuun meidän syksyn terapiat ja nyt ollaan valmiita syksyyn ja kouluun ja kaikkeen... kuin partiolaiset – koskaan en ole käynyt partiossa.  Lykkäsin unisen O:n kotona suoraan sänkyyn joten  toiveissa on että me saadaan hoidettua tää päivä kunnialla loppuun asti – siis ilman että mä saan itkupotkuraivaria.



Kommentit

  1. Tää teksti oli just se mitä tarvitsin tähän hetkeen: vetraistukea. Ihailen suunnattomasti kykyäsi pysyä järkymättömästi positiivisena tuon alun sähellyksen jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parasta tuke on huomata ettei ole yksin vaan että muutkin elää samassa kaaoksessa ;)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 2)

Kolmen päivän retkellä me kierrettiin neljä koulua. Kouluista kaksi on julkisia yliopistoja ja kaksi yksityisiä. Kouluista yksi oli pieni, kaksi keskikokoista ja yksi suuri. Tämän kuun loppupuolella edessä on vielä retki tytön ykkösyliopistoon ja sen pienempään sisarukseen. Alun perin oli ajatus vierailla vielä osavaltion pohjoisosan julkisessa yliopistossa, mutta kesän retkellä löytyi parempia vaihtoehtoja.  Kouluvierailuilla tutustutaan koulun lisäksi myös paikkakuntaan, jolla koulu sijaitsee. Onhan silläkin väliä minkälaisessa ympäristössä kampus sijaitsee ja onko siellä mitään tekemistä koulun ulkopuolella. Näistä meidän kouluista Tättiksen ykkös- ja kakkosvaihtoehdot sijaitsevat Seattlen alueella. Nämä vaihtoehdot antaisivat tytön asua kotona ja säästää siten asumiskuluissa ja kun työpaikkakin on jo olemassa, olisi kaikin puolin helppoa pysyä täällä kotinurkilla. Yksi kouluista on osavaltion toiseksi suurimmassa kaupungissa, kaksi pikkukaupungeissa ja yksi paikassa, jossa ei o...

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...