Siirry pääsisältöön

me ollaan kone


Meidän perhe on vähän kuin huippuunsa hiottu kone – kello tai formula tai - tai huippu-urheilija tai no jotakin sinne päin eli niin kauan kuin kaikki etenee suunnitellulla tavalla systeemi toimii ja jos jossakin kohdassa tulee yskös tai myöhästyminen tai ihan vaan muutos siihen tavalliseen suunnitelmaan, niin systeemi alkaa tökkimään ja pahimmassa tapauksessa menee rikki. Toimitaan aksellilla maanantai klo 06:00 – perjantai klo 19:00 –tällä välillä meitä ajaa aikataulu ja riittävä muutos aiheuttamaan orastavaa kaaosta olis jo paljon vähempikin kuin se lomalle lähtö torstaina... Tiedättekö sen tunteen kun on kaatumassa pyörällä ja tajuaa ettei mikään enää voi pelastaa tilannetta ja kohta ollaan auttamattomasti rähmällään... koska käydään kaupassa? kuka menee? kuka vie? tuo? hakee? pakkaa? purkaa? säätää? ruokkii? pesee? Tämän päivän pelasti se että L unohti sen tietskansa tohon ruokapöydälle ja näinpä mä lähdin yksin hakemaan O:n ja siitä bensiksen kautta suomikoululle ja kun viimein palattiin kotiin – ja mä olin unohtanut vaan valita loppusadun sijaiselle ja saippuakuplat.. kai se itsekin osaa hyllystäkirjan ottaa? – ehdittiin hyvässä järjestyksessä purkaa ja pakkaa ja pestä ja tiskata ja lopuksi L lähti hoitamaan M:n terapiaan ja takaisin ja samalla kauppaan ja elämä on onnellista.

Mä oon täällä nakellut kasseihin shortseja ja kumppareita ja sukkia ja paitoja ja takkeja ja verkkareita ja crocseja ja laastareita ja - samalla mitattiin poikien jalat ja nehän ottaa kohta siskon kiinni, hui!  - koiranruokaa ja remmi ja... tavaraa on kuitenkin aivan mielettömän paljon vähemmän kuin syksyllä 2010 meidän lähtiessä samalle retkelle kahden nelikuisen ja yhden kaksjapuolveen kanssa... silloin oli aika hajottavaa tunkea meitä Volvoon.

Tämä ei jää tähän...

Mutta siis periatteessa meidän perhe vaatii kokonaisia ja ihan tavallisia viikkoja, jotta saadaan hikoitta ja kivuitta elää sunnitelman ja aikataulun mukana... kuulostaa ihan järjettömän tylsältä ja järkevältä, mutta tällä tavalla on mahdollista pyörittää kotia ja työtä ja oikeeta työtä ja kolmea lasta ja koulua ja terapiaa ja tanssitunteja ja saada koirakin säännöllisesti pissalle, ilman että saa vatsahaavan tai unohtaa jonkun lapsen jonnekin tai mahdollisesti hukkaa itsensä.




Kommentit

  1. mä ajattelin usein pikkulapsiaikoina, että meillä on balettiesitys. Huippuunsa hiotut kuviot päivästä toiseen, pas de deux keittiössä ja kakaroiden kylvetyksessä, intohimoiset tangot (tietysti!) makkarissa ja muutamat soolotanssit aina aika-ajoin.

    Mutta huippuunsa hiottu kone! Wow!

    Rentouttavaa lomaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Pas de deux kuulostaa hyvältä - ja se tango kans :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...