oikeesti

Onko musta tullut tylsä? En tiedä, ainakin mä olen väsynyt tai ehkä enneminkin V-Ä-S-Y-N-Y-T... Neljä ja puolivuotta valvottuja ja herättyjä öitä ja aamuherätyksiä ennen aamunvalkenemista on näin vanhalle ihmiselle rankkaa.  Sitten kun aina satunnaisesti yhdistetään se heräily ja valvominen ja aamuherätys alkaa kamelin selkä katkeamaan, ETENKIN kun se oli VÄÄRÄ lapsi!!!! Tämän lapsen kuuluu NUKKUA – oikeesti... väsyneenä asiat paisuu tolkuttomiin mittasuhteisiin ja nyt mulla on kauhukuva siitä kuinka mulla yhtäkkiä on KAKSI valvovaa lasta. Järki kuiskailee jossakin, että jos se ei yli kahteen vuoteen ole satunnaisia poikkeuksia lukuunottamatta valvonut, niin tuskin tää kovin pysyvää on... M on valvonut syntymästään asti, O taas on vastaavasti nukkunut 5 viikkoisesta. MÄ olen valvonut neljä ja puoli vuotta tai sattunnaisin poikkeuksin noin 1600 yötä  PUTKEEN – ei ihme jos vähän rassaa.

On yleisesti hyväksyttävää sanoa olevansa huolissaan oman lapsensa unen riittävyydestä, mä olen nyt kohdassa jossa se on mulle oikeastaan yhdentekevää – MÄ haluan nukkua!!!! Oikeesti! Lapset saa mun puolesta valvoa (no, ehkä ei ihan oikeesti kuitenkaan... mutta vähän).

Mun patja on edennyt... ensin siis ulos M:n huoneesta ja nyt siitä porrastasaanteelta meidän ”mediatilan” lattialle... jäljellä on matka käytävää pitkin meidän makkariin... ehkä mä vielä pääsen omaan sänkyyn nukkumaan – ilman M:aa. Mun tuurilla siellä on M:n jälkeen seuraava viemässä mun paikan ja mä nukun TAAS sillä patjalla.

Viikonloppuna kolmikko lähtee meidän ystäville yökylään. Mä odotan ja olen innoissani ja jos joku päättää sunnuntaiaamuna leikata nurmikkonsa kello kuudelta, se saattaa ehkä kuolla. Kuolla yhden nelikymppisen naisen vihaan ja kiukkuun. Niin ja mun puhelin menee varmaan jotenkin jumiin sen jälkeen kun lapset on jätetty hoitoon ja toimii vaan jos tarvitaan sairaalaa tai tikkejä tai kipsiä...

OIKEESTI! Mä haluan vaan nukkua... onko se niin paljon vaadittu?