terve sydän kyseenalaisen kunnon omaavassa ruumiissa

Ainakin mun sydän on nyt todettu ihan tosi, tosi terveeksi. Keuhkot on mitä on ja geenit ja päässäkin vähän viiraa, mutta sydän on terve – keskimääräistä sydäntä terveempi. Sain luvan myös juosta, ainakin siis kardiologisesta näkökulmasta... se keuhkospesialisti sanokoon oman mielipiteensä lokakuussa, en ajatellut soittaa ja kysyä.

Kun herää aikaisin, väsyy aikaisin ja niinpä poikien herätessä uniltaan mä lakosin siihen patjalle lattialle... aika kuvaavaa lienee se, että siinä lattialla hurahti reilu tunti ihan huomaamatta huolimatta siitä että mun päällä hyppi kaksi räkäistä kaksivuotiasta ja välillä mä maistoin kuvitteellisia ruokia... M tanssi ja huuteli mulle jotain esitysjuttuja ja mä mumisin puoliunessa vastauksia ja Koirakin kiipeili siellä seassa.  Nyt huonoäiti istutti lapsensa telkkarin eteen kun ei jaksa leikkiä ja istuu itse kirjoittamassa jonninjoutavia... Mun pitäis olla kai jotenkin ladattu ja uudestisyntynyt neljän tunnin vapaani jälkeen mutten ole, melkein päinvastoin... toivottavasti en oo saamassa lasten räkistä. Ihanaahan se kuitenkin oli istua ihan, ihan yksin kahvilla ja ihan, ihan yksin lääkärissä ja L:n kanssa vielä lounaallakin – juhlaa suorastaan.

M:n ja O:n toimintaterapeutti on lomalla siellä minne me lähdetään reilun viikon päästä. Huomenna ei siis ole toimintaterapioita... vain sosiaalisentoiminnanryhmä ja sen jälkeen se odotettu eka tanssitunti. Mitäköhän me tehtäis huomenna? Mulla menee ekat pariviikkoa koulun alkaessa aina ihmettelyyn. Ei osaa sopia leikkideittejä keskiviikoksi tai menoja mulle ja pojille M:n koulupäivän ajaksi ja yllätys, yllätys näin syntyy tyhjää... ei mitään sovittua tekemistä ja mä en ole tottunut olemaan joutilaana, se tuntuu jopa ahdistavalta... pitäähän meidän nyt jotakin tehdä!