Siirry pääsisältöön

amerikanpaketti


Ihan ennen kuin sanon mitään muuta, totean että ihan jokainen kommenti olisi ansainnut oman pakettinsa. Tallä kertaa paketin saa ”Veera”. Veera perustelee seuraavasti:

En kirjoita tätä paketin toivossa, vaan ajattelin jättää merkin siitä, että luen tätä. Löysin ensiksi blogisi "100 päivää" ja jäin kerrasta koukkuun. Kirjoitat rohkeasti ja kiinnostavasti. Minusta on ihana lukea, kuinka kauniisti kirjoitat lapsistasi. Tekstistä huokuu se, että kunnioitat heitä juuri sellaisina kuin he ovat. Erityisen ihanaa minusta on lukea tyttärestäsi, saavutat teksteissäsi jotain, mikä koskettaa minua. Aloinpas herkäksi... :) Käyn täällä joka päivä, mutta tämä on ensimmäinen (ja todennäköisesti viimeinen tai ainakin pisin) kommentti, jonka kirjoitan.
Autismin lisäksi olen saanut uutta näkökulmaa Amerikkaan. Minulla on vahva ennakkoasenne, mutta olen joutunut muuttamaan sitä lukiessani blogiasi, esimerkiksi ruokakulttuurin suhteen. Tuoretta, luomua, kasviksia ja muuta ihanaa on tarjolla monipuolisesti.
Kiitos tästä blogista ja kaikkea hyvää teille jatkossa!
-Veera

Laita mulle Veera Facebookin sivustin kautta yksityisviestillä yhteystietosi niin laitan paketin postiin!

Paketin valitseminen oli hauskaa. Mulla ei ole yhden yhtä sponssia, joten ihan omalla kustannuksella tän kasasin ja myös omien mieltymysten mukaan. Ihan eka ajatus oli koota sitä perus jenkkikamaa. Seuraava ajatus oli olla jotenkin hyper jotakin ja hankkia kirja meidän osavaltiosta tai jotain muuta kehittävää. Lopulta päädyin kokoamaan paketin niistä asioista joita itsekin käytän – no niitä jalanlämmittimiä en käytä, mutta ajattelin et niillä vois olla käyttöä pohjolassa. 








ihan vaan koska oli pakko ja tuoreita vihanneksia ja hedelmiä on vaikee lähettää...

saippuaa ja huulirasvaa on toki Pohjolassakin, mutta tää tuoksui hyvälle ja, ja...

tää oli must... makuun tottuminen vei useamman vuoden mut ne on oikeesti aika hyviä

yleensä meidän ostokset pakataan näihin superkäteviin kasseihin.
Mulla on niitä useampi ja ne kulkee kätevästi käsilaukussa. 

mun lempparikaupan kassi

O ja sen rakas unilelu



Kommentit

  1. Hei,

    ajattelin kysyä sellaista, että eikö paketin saajan tehtävä kilpailussa ollut kertoa miksi juuri hänen kuuluisi saada paketti? Voittajahan sanoi, ettei oikeastaan ole paketin perässä kirjoittamassa ja sitten kehui sinua ja kirjoitustyyliäsi ja liikutuit. Eli ei oikeastaan edes perustellut miksi haluaisi paketin, vaan sanoi ettei sitä oikeastaan niin edes tarvitsisi. Valitsitko siis voittajan sittenkin sillä perusteella, kuka kehui sinua kivoimmalla tavalla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista?

      Valinta ei ollut helppo ja loppusuoralla oli useampikin kommentti eikä valitaa tosiaankan tehty kehujen perusteella. Veera ei ehkä sanonut olevansa paketin perässä, mutta ketoi että olen kyennyt avaamaan hänen mielikuvaansa Yhdysvalloista. Voitto tuli siis sillä ja mun halulla avata sitä mielikuvaa vielä vähän lisää.

      Arvontahan on aina reilua peliä? Tämä ei ollut arvonta ja koska mun on se voittaja silloin valittava on lopputulos aina jollakin tavalla subjektiivinen kokemus kirjoituksesta.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...