buzz, buzz, buzz

Mun arkipäivän idoli on Vesta-Linnean äiti. Oikeesti Tove Appelgren ja Salla Savolainen tavoittaa kirjoissaan lapsiperhe-elämän arjen niin kouriin tuntuvasti ettei tiedä pitäiskö itkeä vai nauraa. Meidän kaikkien yhteinen suosikki on Vesta-Linnea ja hirviö-äiti. Kakkosena tulee Vesta-Linnea mieli mustana. ”Samettikuono” ei meidän perhettä kosketa erityisemmin ja ”Nukuhan jo Vesta-Linnea” oli syypää kuukausien painajaisiin. Näitä kirjoja mulle suositteli aikanaan Kummitäti T. Mun habitusta on tänään ilmentänyt se hirviö-äidin status – taas kerran. Pakkasinhan yläkerran sohvatyynyt meidän makkariin lukkojen taakse, karjuin turhaan ja liian usein ja olin muutenkin vähintäänkin puoliäkeänä. Olihan ne vähän hämmentyneitä mun reaktiosta – ei ollut kaunista katsottavaa, saati kasvatuksellisesti johdonmukaista tai aikuista - kun ne oli sekoittaneet vasta viikatut pyykit joita olin viemässä kaappiin.

Kaikesta huolimatta pyykkikasa saatiin selvitettyä, pionipenkki kohotettua ja lisäksi me saatiin rakennettua puutunneli junarataa varten. O rakensi mun kanssa. O liimas puuliimalla ja mä porasin ja ruuvasin ja O vähän ruuvas myös. Yhdessä käytiin rautakaupassa ostamassa puutavaraa ja puuruuveja ja maalia. M ja L maalas tunnelin illalla pinkiksi. Vaivihkaa yritin ehdottaa maanläheisempää vihreetä-ruskeeta-harmaata-mustaa mutta pinkki siitä tuli. K sai kummitädiltään Buzz Lightyear –puvun ja olis varmaan nukkunutkin siinä jos vaan olis saanut.

Olis siis voinut mennä huonomminkin. Huomenna M palaa kouluun ja me normiarkeen. Hyvä niin.