sekametelisoppaa

Eilen oli kohtuuttoman kiireinen päivä ja sit vielä kiukuttelinkin, koko päivän. Olin omassa mielessäni se katkera ja kateellinen, väärin kohdeltu ja lapsellinen. Mietin et miks mun aina vaan pitäis hymyillen niellä kaikki ja olla se ”isompi ihminen”, fiksu ja aikuinen. Alennuin rypemään myös vanhoissa ja kuopatuissa. Teki hyvää, tänään on parempi mieli.

Me käytiin postissa laittamassa ”Amerikanpaketti” matkaan. Postin palvelu oli tavanomaistakin, sanotaan nyt vaikka vähäeleisempää. Postivirkailijat on tunnettuja siitä ettei ne oikeastaan palvele yhtään ketään vaan hoitaa vaan työnsä. Eilinen onnistui hoitamaan koko touhun sanomatta sanaakaan – siis oikeesti, sanaakaan. Ei päivää ei näkemiin ei edes sitä postituksen hintaa tai yhtään mitään. Teipin se unohti rahastaa multa. En huomauttanut.

Haettiin M Klinikalta ja siellä palaeerasin M:n kesäkuvioista ABA-ohjelman vetäjän kanssa ja tehtiin suunnitelma kesäksi. Kaks päivää eskaria/ABA:ta ja kaks sosiaalisten taitojen ryhmää. Toimintaterapiassa M:n kuherruskuukausi uuden terapeutin kanssa on ohi ja M oli yrittänyt pistää kampoihin vähän kaikessa.

Kiiruhdettiin takas kotiin leipomaan jälkkäriä illan Supper Clubiin ja laittamaan lounasta  kun Taideope oli tulossa kahville.

Seuraava etappi oli iltapäivän leikkideitti sisäleikkialueella. Sinne siis kaahaten ja perillä todettiin et sehän oli suljettu. M:lle ja R:lle täydet pisteet siitä et ne reippaasti marssi infopisteeseen kysymään miksi se oli suljettu ja tiedustelemaan et koska se avataan taas. Leikittiin Disney Storessa, Lego kaupassa, Nordstromin lastenosaston leikkialueella ja käytiin haistelemassa hajuvesiä ja ajeltiin liukuportailla ja hissillä ja liukuportailla ja hissillä ja liukuportailla ja... R:lle oli luvattu et se pääsee karkkikaupaan ja mä meinasin saada siellä karkkikaupassa hermoromahduksen yrittäessäni – epätoivoisesti ja tuloksetta – estää poikia syömästä suoraan niistä kaukaloista.

Kotona nopeesti päivällistä lapsille ja vaatteiden vaihto ja illaksi juoruamaan naisten kanssa sinne Supper Clubiin. Meillä oli kiva ilta ja hyvää ruokaa. Emäntä oli kattanut kauniisti. Puheenaiheet oli ne normit... lapset ja koulut ja yksityiskoulut ja tulevan viikonlopun Oscar gaala ja ja kuka voittaa ja kuka ei – en oo vaan nähnyt yhtäkään niistä elokuvista, joten en osannut sanoa yhtään mitään. – ja aiheesta saatiin aikaan kiivasta väittelyäkin. Ellen oli taas Ellen. Mä vannon et se vihaa erityislapsia. Tällä kertaa keskustelu lähti siitä et yhden meidän naisista poika ei sen lääkityksen takia syö mitään. Se siis ei oikeesti syö mitään ja äiti on tietysti aika huolissaan ja ne jopa maksaa sille – 8v - jokaisesta sadasta grammasta jonka paino nousee. Ellenin mielestä se oli ihan sama kuin se et sen poika – 15v - on valinnut olla kasvissyöjä.