Siirry pääsisältöön

yöpaita ja sydänkeksit


All done. Kortit tehty, vaaleanpunaiset pikkuleivät leivottu, suomikoulut suunniteltu... next step. Lasi punkkua ja ruuanlaittoon – meille aikuisille.


Mutta tälle mun kotieleganssille pitäis kyllä totisesti tehdä jotakin. Toi yöpaita satavuotiaan ja rikkinäisen fliseen alla on fliseen lailla kauniisti sanottuna iäkäs. Muistoarvoa sillä kyllä on, koska käytin sitä ollessani sairaalassa vuodelevossa ennen poikien syntymää. L oli ostanut mulle ekan käteenosuneen ja mahdollisimman edullisen Targetista ihan vaan sairaalakäyttöön. Pyysin ettei osta mitään hienoo sinne.Montakohan kertaa sen on katunut ostostaan kun se on vaan edelleenkin käytössä.



Jannut lähdössä kyläilemään Taideopelle. K:n housut - Gap, aluspaita - Marimekko, T-paita - Peek, tennarit - Vans. O:lla tennarit - Vans, aluspaita - Next ja loput releet - Peek. Pienestä sateesta huolimatta jätettiin takit kotiin.


M sai Valentinen kortit valmiiksi. Muylle jäi pussien kiinniteippaaminen ja rusetit. Opettajien pusseihin sujautin Starbucksin lahjakortin kun ajattelin ettei ne ehkä noista lasten rakastamista kultakaloista niin perusta.





Tää keksiurakka meni yllättävän kevyellä efortilla. M teki ja mä toimin lähinnä assarina ja monotoimikoneen käyttäjänä. Itse se mittas ja leikkas ja sekoitti ja rikkoi munat ja... Yhteensä 24 kaunista vaaleanpunaista sydäntä ja yks pellillinen vähän turhan paahtuneita, olisko ne sit roihuavia sydämiä. Itselleen iltapalaksi M taiteili vielä piparipojan ja söi sen melkein suoraan uunista.

Huomenna juhlitaan koulussa.







Kommentit

  1. <3 Hyvää ystävänpäivää ihanainen <3

    Ihanat kultakalamaljat ja mahtavia keksejä. Laita ohjekin tänne, kun olisi kiva tehdän vaikka neidin synttäreille. Ihanaa panostusta. Meitsi vei tarhantädeille tulppaaneita ja duuniin suklaasydämiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvää ystävänpäivää myös sinne <3 Saanko laittaa englanniksi? Mitat voi nopsaan kääntää kyllä :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...