Siirry pääsisältöön

vauhdikas lauantai, rauhallinen sunnuntai


Lauantaina mentiin... aamulla Koiran kanssa pitkälle lenkille. Löydettiin uusi polku ja puro ja oltiin ihan keskenämme. Siitä nautiskelemaan kiinalaisen uuden vuoden juhlallisuuksista ja ostamaan Isoäidille kevättakkia, hakemaan lamppua korjaamolta ja hoitelemaan muita juoksevia asioita. Loppupeleissä meidän asiainhoito vei sen verran aikaa ettei ehditty kuin pysähtymään kotona pakkaamassa lasten yöpaidat ja uikkarit ja pyyhkeet seuraavaa etappia varten.






Oli ihanaa istua iltaa ystävien kanssa. Syödä ja juoda ja jutella ihan rauhassa. M pääsi hot tubiin ihan ekaa kertaa ja mä luulen että tällä ylikokoisella ulkoilmakylpyammeella me onnistuttiin myymään sille myös Uusi Lomatalo. Jossakin vaiheessa iltaa kolmikko nukahti isäntäväen sänkyyn ja sieltä unisina kannettiin lämpimään autoon ja autosta omaan sänkyyn.





Tämä päivä on sit mennytkin sunnuntaille ominaisesti hitaalla tempolla. Mitä vanhemmaksi mä tuun sitä huonommin mulle sopii valvominen. Aamiaista, kirkkoon, lapsista väsynein päiväunille ja kaks muuta laulaa M:n lempilevyn mukana yläkerrassa. Äsken ne kaks pelas vielä jalkapalloa pihalla. Illalla on kaikilla kolmella edessä varhainen nukkumaanmeno.



Kirkossa kun vein lapsia pyhäkouluun sellainen vanhempi pyhäkouluope sai multa kyllä varsin epäkristillisiä mulkaisuja ja vastauksen ja varmasti ensi kerralla miettii kahdesti ennen kuin kommentoi kenellekään monikkovanhemmalle yhtään mitään: ”Kaksos raskaus on niin kätevä kun ei sit tartte olla kolmasti raskaana” – joo ei tartte joo... Vastasin sille että olisin ihan mieluusti ottanut kyllä erilliset raskaudet ja synnytykset ja lapsivuodeajat ja se täti oli aika vaikeen näköoisenä siinä ja sönkkäs vaan miten yllätyksellistä elämä onkaan. Kaksoset on siunaus, suuri siunaus, mutta en mä nyt ihan ensimmäiseksi lähtis sanomaan että mikään niissä on kätevää.

M:llä on vaan kaks koulupäivää tulevalla viikolla kun loput päivät on varattu opettajien ja vanhempien palavereille. Eikö Suomessakin ole joku vastaava systeemi? Jonkinlainen lasten kehityskeskustelu. Huomenna on Opekokous ja O:n eka fysioterapia tälle keväälle. Tiistaina baletti, keskiviikkona M:n erityisopetussuunnitelmapalaveri yhdistettynä siihen keskusteluaikaan ja meillä lastenhoitaja. Torstaina mennään kivennavalle sellaiseen lastenmuseoon jossa ei olla ennen käyty R:n ja sen äidin kanssa ja perjantaina M:lla on leikkideitti sen parhaan kaverin H:n kanssa ja iltapäivällä poikien tulevan koulutoverin synttärit. Kiva viikko, mutta eipä siinä paljon taukoa ja rauhallista leikkiaikaa näy olevan.



Kommentit

  1. Kangaskassikommentoija täällä taas hei! Suomessa on joo myös ope-vanhempi-palaverit kai 1-2 kertaa vuodessa, mutta opetusta ei niiden takia peruta, vaan keskustelut hoidetaan joko aikaisin aamulla ennen koulupäivän alkua tai iltapäivällä /illalla koulupäivän jälkeen. Kiva opettajalle. PS Mustakin on hauska kuulla miten siellä tehdään nii kerron mielelläni sit vastavuoroisesti täältä kun jotai kyselet :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, musta on aina ihanaa lukea suomalaisista käytännöistä! Lapset kun on syntyneet ja kasvaneet täällä ja omasta arjesta siellä on kauan ja asiat on muuttuneet jo sataan kertaan.

      Poista
  2. Ja tarhassa on varhaiskasvatuskeskustelut, mutta ne on kyllä työpäivän aikana :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...