Siirry pääsisältöön

ISO erävoitto


Me ollaan olla möllötetty. L piti niin sanotun ”mental health dayn” ja sitä myötä mekään ei sit lopulta lähdetty yhtään mihinkään. Tai... pojat ei oo lähteneet mihinkään. Mä kävin tapaamassa M:n Erityisopea ja uutta koulupsykologia – joka oli palaverissa ja jäi tapaamatta - ja samalla reissulla ostamassa loput aineet meidän meksikolaiseen karjalanpaistiin - Carne de Cerdo en Salsa Verde.

Lounaan jälkeen pojat suljettiin vetäytyivät yläkertaan leikkimään ja mä otin torkut olkkarin sohvalla. Autuaita on päiväunet – oikeesti.

Iltapäivä meni L:n tukkaa leikatessa, pyykkejä viikatessa ja valmistautuessa ensi viikon erityisopetussuunnitelmapalaveriin – mikä sanahirviö! Meilailtiin siis M:n Erityisopen kanssa edestakaisin. Ensin se sen ajatuksia ja sit mä omiani ja lopulta mulla oli edessä hahmotelma loppukeväästä ja ensi syksystä. Mitä tehdään, miten tehdään, missä tehdään ja kuka tekee. Ens viikolla se käydään ihan virallisesti läpi ja allekirjoitetaan.

Muistan kuinka tasan 11 kk takaperin luin sitä ekaa IEP (Individual Education Plan) –hahmotelmaa ja oli ihan totaalisen hukassa. Mä en ymmärtänyt siitä kapulakielestä yhtään mitään enkä siitä mietn kaikkea piti mitata tyyliin: ”M katsoo silmiin puhuteltaessa 2 sekunnin ajan 4/5 kertaa päivässä yhden viikon aikana” Koko suunnitelma on rakennettu vastaavan tyylisistä lauseista ja sit kun tietty vanhempana piti vielä osallistua ja vaikuttaa ja ehdottaa. Nyt, sillä 11kk:n kokemuksella ja vissiin kolmella IEP-palaverilla rikkaampana se tavoitteen asettelu tuntui jo helpommalta ja lähestyttävämmältä, etenkin kun on Erityisopen kanssa tehnyt melkein vuoden yhteistyötä ja tietää jo ettei mun tarvitse osata niitä tavoitteita asettaa. Mun tehtävä on lähinnä kertoa mitä mä haluan ja toivon et ne sisältää.

Tavoitteiden lisäksi se toinen kohta – super hyper tärkeä - oli sit ne erityistarpeet ja erityisvaatimukset. Se että M tarvitsee selkeät ja yksilölliset ohjeet. Se koko luokalle lausuttu nyt tehdään sitä tai tätä ei riitä. Se että se edelleen ryhmätilanteessa tarvitsee kuvalliset ohjeet ja kuvallisen aikataulun ja se että se tarvitsee myös joko kuvallisen tai sanallisen ennakon tulevasta siirtymätilanteesta. M tulee syksyllä saamaan 30 minuuttia päivässä erityisopetusta koulupäivän aikana ja 90 minuuttia koulpäivän jälkeen. Meidän maailmassa ihan peruskauraa.

Se suuri ”erävoitto”, siis mulle ja M:lle oli se että myös Erityisope tiedosti sen ettei M ensi syksynä voi todellakaan matkustaa siinä isossa koulubussissa jossa kulkee iloisesti yhdessä kaikki 5-11 –vuotiaat kamalassa metelissä, kaaoksessa ja sekamelskassa. Meidän täysissä busseissa on järkyttävimmillään 90 lasta.  Koulubussi on vähän kuin aidaton eläintarha ja siellä pätee viidakon lait. M saa siis erityiskoulukuljetuksen ja kulkee jatkossakin pienellä bussilla suoraan ovelta ovelle. Ette aavistakaan miten äärimmäisen helpottunut oon tästä.

Tässä siis sen ekan IEPn tavoitteita. Todellisuudessa tää dokumentti on kymmenkunta sivua pitkä ja siinä määritellään kaikki A:sta Z:aan

Kommentit

  1. Onnea erävoitosta!

    Mulla on sulle kysymys: mun blogissa ylitetään tässä kuukauden sisällä muuan rajapyykki, ja ajattelin ihan varastaa sulta ton amerikanpaketti-idean. Siis suoraan kopioida. Että haittaisko se?

    Laittaisin kylläkin krediitin idean äidistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottakai saat! Anna mennä vaan :)Eikä haittaa yhtään.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...