Siirry pääsisältöön

hyvillä uutisilla on hyvä aloittaa arki


Takaisin normaaliin... juhlat on juhlittu ja loma on takanapäin. M lähti kouluun ja jannut katsoo telkkaria ja haluu maalata vesiväreillä. Postissa odotti K:n toimintaterapian raportti ja edelleen mua häiritsee eniten se katsekontaktin puuttuminen sen evaluaation aikana... kyllä se vaan mua katsoo silmiin... katsoohan... mulla ei oo koskaan käynyt mielessäkään että sillä olis ongelma katsekontaktin ylläpitämisessä, ei ennen kun seurasin sen työskentelyä terapeutin kanssa.

Mä oon päättänyt ryhdistäytyä ja ruveta taas tehokkaaksi... kiitoskortit, poikien synttäreitten varaus, ne typerät keliakiatestit... tällä viikolla hoidetaan kaikki mikä on jäänyt roikkumaan, ei niinkään kiireeltä vaan ennen kaikkea omaa laiskuutta. Kiitoskortit nyt on mun mielestä olleet aina ihan typerä keksintö ja tunnustan heittäväni omani suoraan roskiin. Ei siis kannata tuhlata aikaa ja vaivaa ja rahaa muhun. Poikien bileitten varausta varten pitää taas mennä meidän asuinalueen toimistoon ja se on tän meidän ”kylän” keskustassa ja siellä ei oo parkkipaikkoja ja kolmen lapsen raahaaminen sinne aiheuttaa jo ajatuksena pienen hien nistatuksen... Ja sit ne keliakiatestit. Sen labralähetteenkin oon jo onnistunut tunkemaan jonnekin hyvään jemmaan ja miksi mulla nyt yhtäkkiä olis keliakia? Ei oo. Turhien verikokeitten ottaminen labrassa kolmen lapsen kanssa jotka ei siellä saa koskea mihinkään ja kopskee kuitenkin kaikkeen on turhauttavaa... en ole jaksanut hoitaa asiaa. Tällä viikolla mä ryhdistäydyn ja teen kaiken tän tuskaisan ja turhauttavan.

Tänä aamuna on taas tullut todistetuksi että kun yksi ovi sulkeutuu toinen aukeaa...  Mä oon viikon nyt surrut sitä etten enää pääse MOPSiin K:n terapia-ajan takia ja tänä aamuna oli sähköpostissa viesti et meidä Raamis alkaa taas. Jannut saa ryhmätoimintaa ja mä saan aikaa aikuisten ihmisten kesken. Aamun toinen hyvä uutinen oli se M:n kesäkoulu, se mihin sen piti mennä ja sit se maksoikin monta sataa... ne soitti sieltä äsken ja lupas laittaa koko summan vakuutusyhtiölle koska M kuuluu niin monen korvattavan terapian piiriin et ne pystyy sen jyvittämään.

Kerrankin lomasta ei tullut krapulaa vaan arki lähtee sujumaan vailla kitkaa ja akut on täynnä d-vitamiinia ja tarmoa. Ihanaa!

Viikon lista:
  • Toukokuun kalenteri
  • HOA:n toimisto
  • Labra
  • O:n terapiat
  • Kesäkoulun hakemukset
  • Raportti ravitsemusterapeutilta
  • K:n terapia
  • K:n kouluhakemus
  • M:n baletti
  • M:n terapiat
  • M:n viisvee lääkäri
  • Mun rintakirurgian klinikka
  • Opekokous

jannujen taideteos

Tunnisteet:

Kommentit

  1. sanna22. huhtikuuta 2013 klo 11.46

    Ihana ahkeruuspakkaus on kyllä se sun mies, terkut vaan SF:lle ;)

    Ja kivoja uutisia, ihan mahtavaa, että M pääsee summer schooliin!!

    Sitä jäin miettimään, että miten lapsen olisi pitänyt katsoa terapeuttiin? Ja anteeksi siis typerät kysymykseni, mutta haluan ymmärtää...

    Hieno taideteos pojilta (tää täällä nolona tunnustaa, että ei olla kotona kertaakaan vesiväritetty).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa22. huhtikuuta 2013 klo 12.54

      Sanna, silleen kuin nyt silmiin katsotaan. Kun puhutaan siis, ei sen kummemmin. Ei meilläkään maalaaminen ihan jokapäiväistä ole ja teillähän taidetta syntyy päiväkodissa kuitenkin :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...
Lähetä kommentti
Lue lisää

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...
7 kommenttia
Lue lisää