Siirry pääsisältöön

pienellä on paljon valtaa


Kammastani löysin pienen pienen täin,
joka mulle lausui näin,
tsibabaduida, osaat sä uida,
pysyt sä pinnalla,
napakiven päällä, pum!

Meinasin ajaa ojaan kun sain kotimatkalla tekstarin M:n opelta; ”Ei nyt kannata kauheesti huolestua, mutta rinnakkaisluokilta on löytynyt täitä ja lapset käyttää välitunnilla samoja pyöräilykypäriä, ehkä tarkastaisin kun lapset tulee kotiin” Arvatkaa kenen päänahka kutisi loppumatkan. Aika ei valitettavasti riittänyt pysähtyä kaupassa kun piti olla koulubussia vastassa. Siinä ajellessa rakentelin ostoslistaa... pussillinen limettejä, teepuuöljyä, täikampa, tulitikut (talon polttamiseen).

M itse oli vähintäänkin hämmentynyt – kiukkuinen, äkäinen ja raivostunut – kun ohjasin sen suoraan bussista käsienpesun ja välipalan sijaan yläkertaan kammattavaksi. Siinä itkiessään se valitti että Ms Akilakin oli ollut poissa ja Ms Lisa oli laulanut ihan väärän tervetulolaulun ja nyt vielä tääkin... kerralla rutiinit rikki. Ei löytynyt täitä. Ei löytynyt edes täin munia. Ei ainakaan vielä. Ei ainakaan mun silmin. Keneltäkään. Onneksi M:kin tokeni kun netistä ihailtiin täitä ja täinmunia ja todettiin et parempi jos ei oo.

Siitä huolimatta kaikkien päät – mut ja L mukaanlukien - on nyt huuhdottu limettimehulla ja voideltu teepuuöljyllä. Koiraa en vielä käsitellyt. Pitäiskö? Vuodevaatteet ja tärkeimmät pehmot pesty, imuroitu ja tasot pyyhitty. Myös patjat on kaikki sivelty teepuuöljyllä ja tyynyt, huolimatta siitä että ne on myös käyneet pesukoneen ja kuivausrummun. Nyt kysymys teille kokeneemmille, montako kertaa tää pitää tehdä ennen kuin ollaan kuivilla?

Ennen pitkää tää oli edessä. Täitä on kaikkialla ja ne tuntuu vaan kiertävän koulusta toiseen. Salaa olin kuitenkin toivonut ettei tää alkais ihan vielä. Edellisen kerran tällaisen operaation aiheutti toinen yhtä pieni eläin. Silloin se oli kirppu, ja vuosi oli 2007. Paljon valtaa näillä pienillä...

päivän aseet

Kommentit

  1. Nonni, nyt kutisee pää täälläkin. Ajattelin just yks ilta hiuspesulla, että jokohan täällä vois huokaista helpotuksesta, että selvittiin tää talvi ilman täitä. Tai ei meiltä niitä ole koskaan löytynyt, mutta päiväkodista kyllä. Mä oon käyttänyt ehkäisyyn Raushin pajunkuorishampoota, muistaakseni sillä suositellaan pesua kahdesti viikossa, jotta ehkäisyteho pysyisi yllä. Mä en ollut teepuuöljyn käytöstä kuullut, joten sen vaikutusaikaan en osaa sanoa. Toi öljy kai perustuu olemassaolevien tukehduttamiseen ja uhkaavien kiinnittymisen hankaloittamiseen, vai onko joku karkoittava hajukin? Voimia taistoon ja toivottavasti selviätte ilman tartuntaa!

    Katja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teepuuöljy ei okeastaan tunnu öljyltä ollenkaan ja mun käsittääkseni se perustuu siihen että se on ikäänkuin karkote ja limetti taas happoisuudessaan tappaa täitä. Meen tänään ostamaan rosmariini tai teepuuöljy shampoota...

      Poista
    2. Joo, se öljyhoito taiskin olla jollain ihan muulla öljyllä, mietinkin että aikamoista läträämistä päät ja tyynyt öljyssä ;) Toiminee siis vastaavasti kuin tuo pajunkuorishampoo. Myrkkyjä ei tosiaan kannata ennaltaehkäisyyn käyttää, täit muuntuu niille vastustuskykyisiksi, jos myrkkyjen käyttö on kovin yleistä.

      Katja

      Poista
    3. äljyhoitoon täällä neuvotaan majoneesia :/

      Poista
  2. Yikes! Tuttavani tanaan sanoi jotain head lice:sta facebookissa, hanen kaksosten koulussa Texasissa on sama ongelma. Koulu suositteli lice treatmentin uusimasta noin viikon paasta, ja jakoi tata webbisivua vanhemmille: http://www.dshs.state.tx.us/schoolhealth/lice.shtm#2

    Toivottavasti paasette pelkalla saikahdyksella ja parilla ylimaaraisella shampoo treatmentilla just in case.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niitä on kouluissa paljon kai nykyään ihan kaikkialla. Mä en ihan alkuun haluu käyttää noita myrkkyjä kun kenelläkään ei vielä oo mitään ötököitä eikä toivottavasti tällä karkotushoidolla tulekaan.

      Poista
  3. Tuo pajunkuorishampoo on muutenkin ihan loistavaa, hirveän riittoisaa ja hiukset tulee siitä tosi kauniiksi jos näin voi sanoa :D Ainoa miinuspuoli se haisu :X Mutta siihenkin tottuu ajan kanssa.

    Alkoi kanssa kutisemaan nuppi tätä postausta lukiessa!

    - Heidi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä ei taida pajunkuorishampoota saada, mutta myyvät vastaavia, rosmariini-sitronella-teepuuöljy ja sellaisen meille ajattelin tänään hankkia.

      Poista
  4. Ihmisillä ja koirilla on käsittääkseni omat täit, koiraa ei varmaan tarvii putsata :)

    VastaaPoista
  5. Meillä on ollut täitä moneen otteeseen, aina Matildan kautta silloin kun hänellä vielä oli pitkä tukka, ja leikkikavereilta saatuna, ei koulusta (yökylä, y.m.). Ne on inhottavia, mutta en ole enää niin hysteerinen kuin alkuaikoina. Ekalla kerralla nimittäin en tajunnut mistä oli kyse ja Matildan päätä kutitti pari viikkoa, luulin että oli hyttysenpistoksia kun hän oli paljon ulkona kesällä Suomessa. Siinä vaiheessa kun putsasin tytön oli täi-kolonia jo aika iso (yöks), ja jouduin poistamaan niitä päästä kokonaisen kaupungin. Silti ne ei eivät levinneet muihin perheenjäseniin. Kun kaksoset olivat vauvoja sain kerran tartunnan itselleni kun pidin harjaani samassa laatikossa Matildan kanssa, yöks yöks yöks! Kiva lisä työmäärälle kaksosten kanssa :(

    Mutta tärkeintä on omistaa kunnon metallinen täikampa, sillä kampaamalla usein saa munat ja vauvatäit pois ennen ne alkaa munia. Täimyrkky tappaa jo kuoriutuneet, mutta ei kaikkia munia. Siksi käsittely pitää uusia ja tarkistaa kammalla iltaisin. Usko tai älä, tuttavastani tuli ammattilais-täikäsittelijä joka käy ihmisten kodeissa kampaamassa lapset maksua vasten. Monille nimittäin jää täikierre sillä he eivät ilkeä poistaa täitä mekaanisesti, luottavat ainoastaan myrkkyyn, tai eivät muista käsitellä uudestaan, siivota jne. Niinpä on täikantoja jotka nyt ovat muuntuneet niin että sietävät myrkkyä. Tuttavani ei edes enää käytä myrkkyjä vaan pelkkää kampaa.

    Siivoamisesta, helpotuin kun luin että täi ei pysty kauan elää ilman lämpöä ja verta, jos siis täi putoaa päästä (ne eivät hypi), elää se ainoastaan päivän pari ja on todennäköisesti niin heikko ettei pääse uusille apajille. Munat tietenkin voivat tuottaa uusia täitä, mutta nekin tarvitsevat lämpöä. Summa summarum, nykyään imuroin sängyn, lattian ja patjan, pesen lakanat, vaatteet ja pyyhkeet, ja laitan pehmikset jemmaan pussiin vähäksi aikaa. Hiusharjat, pinnit pakkaseen yön yli. Ennaltaehkäisevää en tee paitsi välillä vilkaisen täikammalla tukan. Jos jonkun tukassa näkyy paljon valkoista, on se useimmiten muuten hilsettä kuin täinmunia. Ne ovat enemmänkin läpikuultavia.

    VastaaPoista
  6. ei selviä hengissä muualla kuin ihmispäässä.
    Tanskan-käly sanoi, että heillä eivät päiden pesun lisäksi tee muuta kuin vaihda tyynyliinat. Pehmoleluja ei tarvitse pestä tai pakastaa (siis heikäläisten ohjeiden mukaan), eikä koiria polttaa tai muutakaan ;)

    Jos niitä tulee niin vähintään kolme käsittelyä viikon välein. Ainakin.

    VastaaPoista
  7. Meille toi on hyvä tekosyy vaihtaa lakanat, sillä ne pitäisi muutenkin aina vaihtaa, hih. Mutta en ala mihinkään ylisiivoamiseen mitä en muutenkaan tekisi.

    VastaaPoista
  8. Limestä ja teepuuöljystä en mäkään ole kuullut, mutta vakuuttavalta tuo käsittely kuulostaa. Tsemppiä säätämisen keskelle!

    Meillä on täikampa ja sillä oli pakko oma pää kammata kun niin mukamas kutitti. Mä ostin myös neidille sellaista estosuihketta, joka saa hiuksen tuoksumaan "eihiukselta". Ja jannuille leikkautin muutaman millin siilit. Siis silloin viimeksi, kun meillä tuo kammotusvaara oli. Ja kyllähän mä pesin ja putsasin vuodevaatteita jne. Ja sit laitoin minigrippusseihin kaikki vaihtovaatteet tarhassa ja sit pipot hihaan jne. Tulis jo kesäkesäkesäkesäkesä!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä suihkutellaan myös teepuuöljyn ja veden sekoituksella.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...