Siirry pääsisältöön

säiden suosimat

Viimeiset kuvat paluumatkan varrelta... takaisin päästii samaan malliin kuin mennessä - kivuitta. Auliisti M tarjoili iPadiaan autossa pojille ja vuorotteli ja oli ylikelpoisosisko. Huikeeta! Upeeta! Vähän - tai aika paljonkin - uskomatonta! Kakskytminsaa saapumisen jälkeen  laukut oli purettu, puhtaat pyykit kaapissa, likapyykkikori tyhjänä, Koiran jalka paketoitu (katkennut kynsi), lapsilla ruoka edessä, mulla viinilasi ja L pihalla pesemässä autoa. Tässä kohdassa arvostan L:n järjettömissäkin mittasuhteissa liikkuvaa tarvetta siisteyteen... L pesi kaikki pyykit lomatalossa, L purki laukut... mä hoidin kauppakassit, Koiran jalan ja lapset. Kiitos L! Kiitos MPKL Koiran loistavasta hoitamisesta!

vesisade alkoi kun me istuttiin autoon

maiseman täytti kukkivat omenapuut

edessä seuraava sade

meillä ei oo aavistustakaan siitä mitä nää on, mutta aika makeita

tässä kohdassa kohta ykstoista vuotta takaperin L liukastui mutaisessa rinteessa ja syyttää edelleen mua siitä et halusin nähdä ne puhvelit




Kommentit

  1. Ihanaa, et matka meni hyvin. Meilläkin lentomatka lapista sujui hyvin ja kotona oli lumet sulaneet ja kevät tullut. Nyt pitää vaan koittaa pitää jänis pois mun kukkamaista, krookukset se pirulainen jo veteli. Millaista jäniskarkoitetta teillä siellä on saatavilla? Kivääri?? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivääri varmaan tehoaa varmimmin. Kyllä meillä oli lupiinit taas lyhentyneet karkotteesta huolimatta... ehkä meidän pupu tykkää mausteista ;)

      Poista
  2. Ihanaa, että oli onnistunut loma!
    Ootteko kokeillut pitkäkorvien karkottamiseen kahvinporoja? Siis kahvinkeiton jälkeen käytetyt porot kukkapenkkiin. Pitäis kuulemma toimia, mä oon varmistanut kukkapenkkini lisäksi verkoilla, kun fasaaneja ei kahvi karkoita.

    Katja

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...