Siirry pääsisältöön

pörisevä härpäke



Ajatuksia tulee ja menee... useimmat menee ennen kuin ne kerkiää tänne asti tai karkaavat muuten jossakin välissä. Pitäis kirjoittaa muistiinpanoja päivä mittaan. Missä välissä ja mihin? Kahvilan paperiserviettiin? Tänäänkin mä olin se latteäiti, tosin join latten sijaan americanon lasten mutustaessa pullaa. Viihdyin kahvilassa, juorusin ystävän kanssa ja olin kai paheksuttava, kun en ollut kotona pyykkäämässä ja keittämässä, vaan tein kotiäidinelämästä mukavaa. Rahaa kului $2.85

kolmikko eilen puistossa


Punnitsin pojat, asia joka kiinnostaa tasan tarkkaan ja ainoastaan mua. Musta vaan on huikeeta et ne oikeesti on niin saman kokoisia. Ne ei oo saman näköisiä. Ne ei oo yhtään samanlaisia, mutta puhtaasti matikkaa katsottaessa ne on ihan tasan tarkkaan samanlaisia – olleet kohdusta saakka. Silmämääräisesti ne on erilaisia ja luulis että se näkyis jossakin, mutta edelleen, saman kokoisia ne on ja sillä hyvä. O painoi 16,7kg K 16,9kg. Vertailun vuoksi todettakoon, että M painaa just niukin naukin 20kg. Jannut on noin metrin mittaisia, vähän alle, sanoisin molemmat kahden sentin sisällä toisistaan ja M ravitsemusterapeutin mittaamana 114cm. Kaksi jämerää tattia ja yks spaghetti.

Ens viikolla on K:n toimintaterapian evaluaatio. Aloin keräämään purkkiin asioita joita kaivan sen suusta, siis suuhun kuulumattomia asioita. Purkki perustettiin puolisentoista tuntia sitten... siellä on kolme pikkuauton rengasta. Päivän retkeltä sinne olis voinut sujauttaa myös sen legokaupan legoukkelin pään, dinosauruksen, auton turvavyön, paidan hihan ja muistaakseni vielä jotain muutakin. Sillä on jatkuvasti jotakin suussa. Jos ei suussa, niin se nuolee ostoskärryn kahvaa, rattaita, ikkunaa, tuolia ja tänään valitettavasti myös yleisen vessan lattiaa... ainakin sillä on hyvä vastustuskyky.

Ulkona on kaatosade ja maailma on vajaassa viikossa muuttunut talvisen harmaasta keväisen vihreäksi. Sadepäivää hengailtiin kauppakeskuksessa Kummitäti K:n ja Kummilapsen kanssa. Ne filmas siellä jotain mainosfilmiä sellaisella helikopterikameralla ja selkeästi lapseton kuvausassari pyysi ettei me katsottais sitä helikopteria kun se lentää ohitse. Hmm... kolme alle kolmevuotiasta ja pärisevä-pörisevä-lentävä-kamera. Se näytti vähän happamelta kun sanoin ettei maailmasta löydy keinoa estää lapsia katsomasta ja/tai osoittelemasta sitä. Sit kun se lensi meidän ohitse meillä oli kolme lasta jotka osoitti sitä huutaen samalla ”hook, mamma hook, heawycopter!!!!!” Sori.






K ja Kummilapsi "eivät" katso helikopteria


Kaupan kautta kotiin, kassissa suklaamuroja, toffeepopcorneja, kermaa, täysmaitoa, suklaavanukasjauhetta - valmis ei oo tarpeeks rasvaista. Lisäks kuus pulloa viiniä - saa alennusta 10% kun ostaa kuus - kalkkunaleikettä, tavallista maitoa, appelsiinejä, tomaatteja, omenamehua. Kauppa on tuttavia pullollaan ja retki venähtää juorutessa.

koska se M:n bussi oikein tulee?


***

Just nyt O istuu sylissä ”auttamassa” ja keskustelu kulkee jotakuinkin näin:
O: Mikä tää on? (osoittaa mun nenää)
Mä: Se on mun suu.
O: Ei oo, se on sun massu. Mikä tää on? (osoittaa korvaa)
Mä: Mun nenä.
O: Eikä oo!!! (nauraa räkättää)
Mä: No mikä sitten?
O: No, sun peppu. (nauraa taas)

...huumorimiehiä.

Add caption

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...
Lähetä kommentti
Lue lisää

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...
7 kommenttia
Lue lisää