Siirry pääsisältöön

joku yrittää avata ovea


On perjantai-ilta. Kello lähentelee seitsemää ja mä makaan lukitun oven takana meidän sängyssä. Tuijotan ikkunasta ulos ja puristan samalla kahta tyynyä sitä ylempää korvaa vasten. 

Ne on äänekkäitä. Ne on ihan kamalan äänekkäitä. Yhdelläkään niistä ei ole mitään aavistusta niin sanotusta sisätiloihin sopivasta äänitasosta. Mä tiedän. Ne on perineet sen multa. Kaikki kolme. L ei ole äänekäs. L on meluisa, mutta se ei oo äänekäs. Se rämisee ja kolisee ja paukkuu, mutta se ei huuda. Mä huudan. Jonkun teorian mukaan suomenruotsalaiset on äänekkäitä. Ne puhuu kuulemma kovalla äänellä välittämättä ympäristöstään. Mä olen suomenruotsalainen. Mä puhun kovalla äänellä. Koko kortteli kuulee kun huudan. Silti väitän välittäväni ympäristöstäni. Ne on perineet sen suomenruotsalaisen äänekkyyden multa. Kello on melkein seitsemän. Mä olen kuunnelut tätä älämölöä ja kolmea toistensa päälle huutavaa lasta aamuseitsemästä. Tarvittaessa olen itse huutanut vielä vähän kovempaa saadakseni viestin perille. 

Kahdentoistatunnin kohdalla mä en enää jaksa. Korvissa soi ja päässä humisee. Haluan vain ja ainoastaan hiljaisuutta. Mä en halua puhua kenellekään, mä en halua katsoa mitään. Mä en halua palvella ketään. Mä haluan olla rauhassa – hiljaa, hiljaisuudessa. Kaksi tyynyä ei riitä mihinkään. Mä kuulen ne silti. Taustalla vinkuu Koira. Joku yrittää avata ovea.


Kommentit

  1. Heh... Jostain kumman syystä tunsin itseni osuneeks... Hmm... ;D
    Pitää alkaa käyttää tota argumenttia kun saan kuulla volymistä. ;)

    / Älskling

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...