Siirry pääsisältöön

nettilääketiedettä


Eilen illalla L hyppäs autoon ja lähti autokauppaan. Pojat oli jo nukkumassa ja näinpä me istuttiin M:n kanssa keittiössä kahdestaan. M söi keksejä ja me juteltiin niitä näitä. Jotakin kautta keskustelu ajautui mun sormeen ja haavoihin ja siihen M:n tammikuiseen sairaalareissuun. M kyseli ja minä vastailin parhaani mukaan. Lopulta mä huomasin istuvani tietokoneella melkein viisivuotiaani kanssa katselemassa kuvia. Me etsittiin ensin kirurginen dreeni ja keskusteltiin sen toiminnasta, muisteltiin päiviä sairaalassa ja ihailtiin arpea M:n lonkassa. Sit me katsottiin sitä pidempää arpea ja etsittiin kuva kirurgin työvälineestä – veitsestä. Me etsittiin kuva missä haavaa huuhdeltiin ja bakteerimassaa kaavitaan haavasta ja sit katsottiin kuvia haavan ompelemisesta ja tikeistä. M oli pohjattoman kiinnostunut ja analyyttinen ja pohdiskeleva. Se olis jatkanut keskustelua vaikka aamuun saakka... viimeiseksi ennen nukkumaanmenoa me käsiteltiin anestesiaa ja sitä miksei silloin satu. Ihan samalla tavalla kuin kuolema kiehtoo mun lastani, sitä kiehtoo ihmiskeho ja se mitä lääketiede voi ja ei voi tehdä. Onneksi en ole se äiti joka kokee leikkaushaavat ja/tai haavan hoidon ällöksi - jos oisin, oisin pahassa pulassa. Mä uskon että näitä kuvia katsellaan jatkossakin. Onhan se jo aikaa sitten ilmoittanut olevansa aikuisena töissä ambulanssissa tai paloautossa.

L tuli kotiin tän kanssa, tai siis sen tiedon kanssa et tää muuttaa meille ens viikolla. Sama kuin ennen, mutta se tarpeellinen peruutuskamera ja vähän muuta tilpehööriä - ilmastoidut istuimet. Onhan siinä joo lyhyt lava, kun ennen oli pitkä.. Sitä tutkaa tarvitaan siihen ettei mikään tai kukaan alle 150cm:n näy peruutellessa. Kiinteät kohteet on helppoa bongata ennen kuin pistää pakin päälle, mutta lapset ja koirat ja kissat ja pienet kiinalaiset on vaikeeta - mahdotonta - havaita. Kun auto painaa reiskat 2700kg ei sitä myöskään tunne jos jonkun yli peruuttelee epähuomiossa ;) Näppärästihän mä sen on aina taskuun pistänyt huolimatta kunnioitettavasta 625cm:n mitasta ja parkkitutkan puuttumisesta. Kiitos L! Se ON ihana!!!!!

Kommentit

  1. Toi peruutuskamera on hyva juttu! Ei ehka olisi pitanyt pihistella siina kohtaa meidan lootaa ostaessa. Mitaan vakavaa ei ole viela sattunut, mutta pari lahelta piti tapausta on saanut sydamen syrjalleen. Sain kuulla kunniani tassa yksi paiva pysahtyessani kirjaston palautusluukulla. Eteeni oli pysahdyksissa ollessani tullut auto joten en voinut jatkaa matkaa peruuttamatta ensin taaksepain. Vilkaisin olkani yli ja peileihin, ja naytti silta etta tie oli vapaa. Onneksi lahdin hitaasti liikkelle silla taakseni oli jostain pierusaharasta ilmestynyt pieni auto joten en kertakaikkiaan nahnyt, kuulin vain vihaisen tuuttauksen. En voinut muuta kuin pahoitella ja vannoa etta jatkossa kuljen aina auton takaa varmistaakseni ettei takana ole ketaan. Mutta siinakin on viela juuri se kissan tai nopean tenavan mentava aukko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon aina ollut ylpeä siitä että osaan ajaa isoa autoa ilmankin, nyt on kuitenkin tosiaan tullut todettua ettei se auton mittasuhteiden ja mitan tunteminen aina auta, kun sinne ihan oikeesti mahtuu taakse piiloon... Onneksi itse vältyit vahingolta!

      Poista
  2. Onnittelut truck:sta! Meilla on peruutuskamera 150:ssa myos, ja se on yksi parhaista featureista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää on mun toinen F150 enkä kyllä ihan heti muuhun vaihda... aivan tasan paras perheauto :)

      Poista
    2. F150 on loistava! :-) Me hankittiin uusi F150 muutama viikko sitten, etta on uusi "muuttoauto" Alaska - Richmond, VA, valille...... Alle 20 paivaa road tripiin.

      Poista
    3. Mitä kautta ajelette? Siinä onkin syytä olla hyvä auto alla...

      Poista
    4. Talla hetkella reitti on Anchorage-Whitehorse-Fort Nelson-Edmonton-Saskatoon-Rapid City, SD (Mt Rushmore)-Sioux City, IA (tuttuja) - Manhattan, KS (potentiiaalinen vaitoskirjan viimeistely yliopisto, tapaan professoreita) - Valparaiso, IN (in-laws) - Charleston, WV - Richmond, VA.
      Vahan yli 5,000 mailia alle kahdessa viikossa....

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...