Siirry pääsisältöön

ärrin murrin muffinssi

Mua ärsyttää... ärsyttää kun ihmiset ei kuuntele. Yritän varata K:lle aikaa lääkäriin, puhuakseni autisminkirjosta ja adhd:stä ja saadakseni ehkä ylimääräisen potkun sinne ylikuormitetun autismiklinikan suuntaan että meidän ei ehkä tarvitsis odottaa vuotta...

Mä: Hei, soitan varatakseni ajan keskustellakseni pojastani.
Henkilö: Mitä asia koskee?
M: K:n käyttäytymistä. Haluaisin puhua mahdollisesta lähetteestä autismiklinikalle.
Klik...
Automaatti: Tämä on lääkäriaseman lähetepuhelinautomaatti...
M: Täh!

Soitan uudestaan.

Mä: Hei, siis halusin keskustella asiasta lääkärin kanssa, en vielä lähetettä.
Henkilö: Aijaa, varataan konsultaatioaika.
M: Varmaan selvitään ihan tavallisella ajalla kun tämä ei ole mikään uusi asia ja tästä oli jo kesäkuussa puhetta.
H: Voin varata konsultaatioajan.
M: En halua konsultaatioaikaa vaan tavallisen ajan ja ymmärrän että tavallinen aika on lyhyempi kuin konsultaatioaika.
H: Voin varata konsultointiajan vai haluatko jättää viestin sairaanhoitajalle?
M: Kiitos, jätän viesti sairaanhoitajalle...

Olis kai pitänyt soittaa ja pyytää aika vaikka näärännäpyn katsomiseen... Konsultaatioaikoja on tarjolla kai kerran tai kaksi viikossa, ne on tunnin mittaisia ja niihin tuppaa olemaan tunkua. Mä selviän meidän asiasta vartissa, ilman olalletaputtelua, koulutusta ja ylimääräistä empatiaa. Konsultaatioajalle olis parempaakin käyttöä jollekin muulle ja sellaisella haaskattaisiin käytännössä yks kokonainen konsultaatioaika.

Murrrrrr...

täysjyvä omenamuffinseja päiväkahvilla

Omenamuffinsit
  • 5dl täysjyvävehnäjauhoja
  • 1dl fariinisokeria
  • 3tl leivinjauhetta
  • 1rkl kanelia
  • 1 muna
  • 3/4dl ruokaöljyä
  • 1 iso omena raastettuna tai omenasosetta
  • 1 iso omena pieninä kuutioina
Sekoita kuivat aineet. Sekoita muna, öljy ja omenat keskenään. Yhdistä. Lorauta sekaan omenamehua tai maitoa jos seos on liian kuivaa. Jaa 12 muffinsivuokaan ja paista 175C noin 20minuuttia.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...