Siirry pääsisältöön

pienen pieni veturi...

Kello löi jo viisi... ja mä heräsin. Hiivin alakertaan ja matkalla raotin poikien huoneen ovea sen verran et ne tajuu voivansa tulla alas kun heräävät, sytytin kynttilän ja keitin kupin kahvia. L hiipii perässä kysymään et mitä mä puuhaan, pyöritteli hetken silmiään ja paineli takaisin nukkumaan. Ihana L, tuntuu hyvältä kun joku huolehtii.

Viimeinen viikko ennen kun mun, siis mun koulu alkaa. Mua huimaa ja pelottaa ja jännittää. Mietin et pitääkö mulla olla mitä välineitä? Omat vaatteet vai heti ”scrubs”? Koska pitää tilata stetoskooppi? Mistä ja minkälainen? Saako pinkin? Mitä jos ne haluu multa jatkuvasti satasivuisia esseitä? Missä välissä mä ne kirjoitan? Ilmeisesti näin aamuviideltä bloggaamisen sijaan... tai päivällä ja lapset saa seuraavat kuukaudet katsoa rajattoman määrän telkkaria ja syödä karkkia. ”It’s all in the anticipation...” sit kun siinä pyörässä on jo mukana ei ehdi pelätä ja miettiä turhia, nyt vielä ehtii – viikon. Silti olen aivan innoissani.


Toimintaterapiat on keskiviikon sijasta tänään... O:lla kasilta, M:lla ysiltä ja sit taas iltapäivällä normit maanantaiterapiat. O:n fyssari ja K:n toimintaterapia. Edessä klinikkaa ja ajamista... klinikalle, kotiin, klinikalle, kotiin. Välissä pitää tulla kotiin viemään M koulubussille. M:llä on koulussa tänään vaaleanpunainen päivä.




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...