Siirry pääsisältöön

opiskelijan arkea

Mä luen jokaisessa, edes puolijärjellisessä välissä... psykologin odotushuoneessa, lääkärin vastaanotolla, autossa koulun pihalla. Mun aivot on vanhat ja vähän homeessa ja mietin pystynkö omaksumaan tällaisen määrän tietoa näin kamalan lyhyessä ajassa. Miten selviän kaikesta ulkoa opeteltavasta? Siis niistä missä ei ole mitään logiikkaa, ainakaan paljaalle silmälle ja latinaa osaamattomalle.


neuropsykologin vastaanoton "terapiakoira" Rufus





Kolmikko oireilee sitä että mä oon aina koulussa ja sitä että silloin kun en oo koulussa luen. K kärsii eniten ja varmisti eilen illalla että varmasti en mene kouluun... en mennyt, menin M:n kanssa M:n koulun syyskarnevaaliin. M:lla on kiukku herkässä ja O viihtyy sylissä. L on tutustuttanut ne karjalanpaistin jämien jälkeen noutopizzaan ja hampurilaisravintoloihin. Mä olen elänyt viikon proteiinipatukoilla ja omenilla.

Eilen lääkärissä aloitin uudestaan oman rokotusohjelmani ja tukun vasta-ainetestejä... Yhteen käteen Hep B, toiseen Tdap (tetanus, hinkuyskä, kurkkumätä?) ja verikokeena vesirokko, tuhkarokko, sikotauti, vihurirokko ja tietysti tuberkuloosi. Seuraavaksi pitää tilata ote rikosrekisteristä ja hankkia muutama muu paperi.


Siellä koulukarnevaalissa törmäsin M:n reksiin ja jäin miettimään et mitä se koulupiirin erityisopetuksen pomo oli sille sanonut, kun mies varmisti multa viiteen kertaan että viihtyyhän M varmasti koulussa ja ollaanhan me tyytyväisiä ja heistä on niin ihanaa kun M on siellä. Nolostuin tän keskustelun aikana, eihän me mitään erityiskohtelua tarvita. 




cake walk

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...