Siirry pääsisältöön

gaussin kellokäyrällä

Testit takana. Läsnä toimintaterapeutti ja koulupsykologi. K oli oma itsensä, iloinen ikiliikkuja.

Kun M:aa testattiin mä en ollut edes päättänyt haluanko sitä erityisopetukseen vai pitäiskö meidän kieltäytyä jos se sinne pääsis, testitilanne tuntui kaoottiselta ja mulla oli jotenkin koko ajan sellainen tunne et ne piti mua ihan pimeenä kun olin kiikuttanut lapseni sinne. Tulokset sain aikanaan puhelimitse, kun koulupsykologi soitti ja tarjos M:lle paikkaa koulussa. Vielä erityisopetussuunnitelmapalaverissa istuin toinen jalka oven välissä, erityisopetuslainsäädäntö oli vierasta ja pelkäsin leimaavani lapsen jos allekirjoittaisin paperin. Kantaisiko loppuelämäsnsä erityisyyden leimaa niskassaan...

Tänään tilanne oli toinen. Aika on toinen. Tunnen erityisopetusohjelman. Tiedän oikeuteni ja tiedän, muutenkin kuin teknisesti, että erityisopetukseen päästään. Sinne ei kukaan joudu. On etuoikeus päästä tähän opetusohjelmaan ja saada sitä kautta parhaat mahdolliset valmiudet. M on autistinen ilman erityisopetussuunnitelmaakin, on parempi että lapsen ongelmat tiedetään, tunnistetaan ja että lasta osataan tukea tarvittavalla tavalla. Ongelman piilottamisesta ei hyödy kukaan. Kaikkein vähiten lapsi itse.

Toimintaterapeutti testas, psykologi jututti mua ja samalla tarkkaili K:n touhuja. Välillä ne kommentoi toisilleen. Ne kiitti siitä paperinivaskasta jonka toin mukanani ja sit mä täytin taas lomakkeita... sensorisen profiilin olen täyttänyt jokaisesta lapsestani jo useampaan kertaan, tuttu kaavake, tutut kysymykset. Toinen kaavake oli sosiaalisestakäyttäytymisestä, käyttäytymisongelmista, ylivilkkaudesta ja autismista. Sit taas puhuttiin ja tuumattiin ja tarkkailtiin. K kiipes toimintaterapeutin syliin ja halas sitä. Se siirtyi leikistä toiseen ja kysyi tehtävien aikana saisko jo lopettaa. Se kieri lattialla ja kosketteli kaikkea. Se halus tietää mitä tehdään seuraavaksi. Lopulta psykologi ja terapeutti poistui huoneesta ja sanoi palaavansa kohta takaisin.

Ne tuli takaisin huoneeseen laminoidin gaussin kellokäyrän kanssa. Se oli jaettu väreihin... keskellä oli sininen – ne tavikset tai keskivertolapset, sen vieressä oli keltainen, keltaista seurasi oranssi ja lopulta punainen. K:ta mitattiin hienomotorisissa taidoissa, sensorisessa integraatiossa, sosiaalisissa taidoissa ja käyttäytymisessä. Hienomotorisissa taidoissa K oli sinisessä sektorissa, kaikessa muussa me sit landattiinkin joko keltaisin ja oranssin rajalle tai punaiselle. Psykologi sivusi puheessaan sekä autisminkirjoa, että ADHD:ta. K:lle suositellaan myös toimintaterapeuttia tueksi ryhmään. Koulu alkanee parin viikon sisällä.


Tuntuu hullunkuriselta olla hillittömän onnellinen, iloinen ja helpottunut.


Kommentit

  1. Tämä oli hirveän kiinnostava postaus! Osaat niin selkeästi kuvata tapahtumia, että niihin eläytyy helposti.

    Olipa hyvä, että tahdoit K:lle lisätutkimuksia. Kun olet kertonut niin paljon K:n jatkuvasta vauhtimenosta, on se tullut mieleen, että pelkkä sensorisen integraation häiriö kuulostaa tosiaan köykäiseltä, vain "työdiagnoosilta", eikä lopulliselta diagnoosilta.

    Tuo kouluun pääseminen ja kaikkinainen lisäkuntoutus uusien arvioitten pohjalta tekee varmasti tosi hyvää K:lle.

    Tuntuu varmasti mukavalta tietää, että älyllisesti ja motorisesti K on hyvällä tasolla. Kunhan vaan noita muita ongelmia saadaan sitten helpottumaan.

    Mukavaa viikonloppua!

    Miiru

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Miiru :) Eihän se SI-häiriö tosiaan jannun lopullinen diagnoosi ole.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...