lupaus tilanteen tasaantumisesta

sumuiset syyskuun aamut on ihania, ne vaan on - oikeesti

Asiat järjestyy ja kalenteri alkaa taas näyttämään järjelliseltä niitten viimeistenkin epävarmojen terapioitten pudotessa sellaisiin kohtiin että niissä käyminen on myös käytännössä mahdollista. Meidän terapiapäivät on jatkossa maanantait ja keskiviikot, tiistain syömisryhmää en edes jaksa laskea. Kesän klinikkalaukasta siirrytään kouluvuoden aikaiseen rauhaan, kolmella lapsella seitsemän terapiaa viikossa, siis yhteensä ja nekin sijoitettu tasan ekaa kertaa niin järjellisesti ettei mun tartte ajaa edestakaisin jatkuvasti.  

kaikki muuto oli ilmeisesti koulussa kun Klinikan aulassa oli tyhjää

tänään puistossa... 

Koulukuljetuksistakin soitettiin ja huomisesta alkaen bussi hakee prinsessan kouluun. Kotiin se tulee edelleen limusiinilla omaksi suureksi pettymyksekseen.

Klinikalta lähdin tänään paperinipun kanssa, tavoitteena perjantaina vakuuttaa erityisopetus siitä että se ihan oikeesti on meidän K:lle se ainoa järjellinen vaihtoehto. Terapeutin neuvo oli huolehtia että poika olis väsynyt, kärttyinen ja nauttinut aamiaiseksi tarpeettoman määrän sokeria – ihan vaan jotta ei jää epäselväksi. 

Vielä viimeiset kaavakkeet tässä syyskuun alun kaavakesavotassa... Josko kohta voisin jo huokaista ja hengähtää ennen siirtymistä seuraaviin asioihin. 

Maanantaina vois alkaa miettimään sitä tissilääkärin jälkitarkastusta, omia hepatiittirokotuksia, kampaajaa ja muuta oman navan ympärillä pyörivää. Kahdeksantoista päivää seuraavaan maailmanmullistukseen. Kahdeksantoista päivää siihen että mä lähden kouluun ja L pyörittää lasten elämää arkisin puoliviidestä eteenpäin. Se on iso mullistus se. 

arki-iltaisin pärjätään "Pirkka-Spar-Rainbow" -punkulla