Siirry pääsisältöön

opintiellä

Terveisiä uudesta elämästä... jahka löydän edes alkeellisen tasapainon, lupaan kertoa kuulumisia muutenkin kuin maanantaisin ja torstaisin.



Ei vaan oikeesti, siis ihan aikuisten oikeesti, kyllä tää tästä taas tasoittuu nyt kun K:n koulukyyti saatiin tänään käyntiin. Tän viikonhan mä olen istunut lähinnä auton ratissa, tyyliin: K kouluun, O kouluun, kotiin, M:lle aamiaista ja sen kamat kasaan, K koulusta, M kouluun, O koulusta, kotiin ja lounasta O:lle ja K:lle. Terapiaan, M koulusta ja terapiaan, kaksikko L:lle ja kouluun... Jossakin välissä oon tehnyt läksyjä ja haaveillut naamiksesta ja kuvien editoinnista ja bloggaamisesta. Mulla ei ole aavistustakaan mun seuraamien blogien tapahtumista, ystävien elämästä tai oikeastaan mistään muustakaan.

aamulla lähdössä liikenteeseen

K aloitti koulunsa maanantaina ja oli ekan päivän kuin mallioppilas. Tokana päiväönä sain sen takaisin saatesanoin: ”Nyt me tiedetään miksi se on täällä...” K tykkää ja nauttii siitä et sekin on päässyt opintien alkuun, mutta kotona se sit purkaakin päivän mun niskaan. Se riehuu ja riekkuu kaiken patoutuneen ja asioita sattuu ja tapahtuu. Tänä iltana maksetaan siitä et lykkäsin ne molemmat päiväunille – todennäköisesti ne on pystyssä vielä aamuyöstä mutta mun on nyt pakko lukea meilit ja vastailla niihin ja ilmoittaa maailmalle että mä oon edelleen hengissä.


K ekana kouluaamunaan

sisko onneksi tietää miten tää homma toimii


ekana päivänä repusta löytyi tämä


Mun koulu siis alkoi myös maanantaina ja ekan illan puolivälissä olin valmis lyömään hanskat tiskiin ja lähtemään kotiin. Istuin siinä pulpetissani ja mietin etten ikinä tule selviämään näistä viikoista... Teoriavaihe kestää kahdeksan viikkoa. Neljä iltaa viikossa, neljä tuntia illassa. Kaksi tuntia puhdasta teoriaa ja kaksi tuntia käytännön harjoittelua. Lisäksi kotitehtävät. Kahdeksan viikon päätteeksi loppukoe ja harjoittelu. Harjoittelu kestää kahdeksan päivää ja on iltapäivä kahdesta iltakymmeneen. Edelleenkään en tiedä mihin mä tungen ton kolmikon sen harjoittelun ajaksi.  Pienenä lisäkierteenä tässä harjoitteluasiassa on se, että harjoittelusairaalaan on matkaa reilut 50km suuntaansa ja hiljaisessakin liikenteessä – siis sunnuntaiaamuisin – sinne ajaa noin tunnin. Harjoittelusta saa myöhästyä kerran, sen jälkeen harjoittelun joutuu keskeyttämään.






No niiin. Koulussa opetellaan siis elämää terveydenhuollossa, eikä kolmelasta tai lumisade tai pyörremyrsky ole mikään selitys. Ajoissa ollaan, ja jos myöhästyt tai et ilmesty paikalle suoritus hylätään. Kouluun pukeudutaan työasuun koulun väreissä, eli mustaan sairaanhoitajan työasuun. Jokainen koulupäivä alkaa pistareilla ja ainakin kerran viikossa on koe. Näyttökoe on päivittäin. Ensi viikolla meillä on heti tokan viikon kunniaksi kolmet kokeet ja esseetehtävän palautus. Mun varmaan pitäis opiskella eikä kirjoittaa blogia...

asu - Dickies Super Flex, kengät - Sanita



En valita, viihdyn koulussa, meillä on mukava ryhmä ja ihana opettaja. Lainsäädäntö on kuivaa ja vaativaa, käytäntö hillittömän mielenkiintoista ja hauskaa. Eiköhän tästäkin jotenkin selvitä.

opintien portaat

terveystieteitten siipi




meidän "luokka"

lapset oli tosi huolissaan tästä potilaasta jolle ei riittänyt vuodepaikkaa vaan se joutui makaamaan kaapissa


"nurse desk"



Kommentit

  1. Girl, you are busy!!
    Mutta tiedan, etta selvitat koulusi kunnialla, kaiken muun kiireen keskella.

    VastaaPoista
  2. Tsemppiä koulutielle! Olet fiksu ja opinnot menevät varmasti hyvin kunhan vaan et vahingossa myöhästy kuin enintään tuon yhden kerran.

    Kauanko nuo opinnot kokonaisuudessaan käytännön harjoitteluineen kestävät? Voiko tuon jälkeen jatkaa suoraan sairaanhoitajaksi, jos sattuisi kiinnostamaan. Onko tuo opiskelu lähes ilmaista kuten Suomessa vai maksaako se paljon? Entä sairaanhoitajan opinnot USA:ssa? Maksavatko ne paljon?

    Onko totta, että yliopistokoulutus on USA:ssa niin hinnakasta, että aikuisten pitää alkaa säästää lapsiensa yliopistokoulutusta varten jo lasten ollessa pieniä, jotta nämä halutessaan pääsisivät isona yliopistoon? Oletko itse koskaan harkinnut yliopisto-opiskeluja? Uskotko, että tulet viihtymään hyvin tuossa työssä, jota varten nyt opiskelet vai näetkö sen ennemminkin välivaiheena ja tähtäät johonkin vielä pitempään koulutukseen?

    Uskon, että sinulla on kykyjä monenmoisiin töihin ja opiskeluihin. Tuollakin allalla mitä nyt opiskelet tulet varmasti olemaan hyvin taitava.

    Mirkku

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Opinnot kestävät tämän syksyn. Täällä kaikki hoitoalan työntekijät tarvitsevat osavaltiotason sertifioinnin voidakseen käyttää ammattinimikettään - mulla "CNA" - ja sertifikaatiokoe on joulukuun puolivälissä.

      Sairaanhoitajan tutkintoa varten tarvitsen vielä noin vuoden esiopintoja... mikrobiologiaa, psykologiaa, anatomiaa ja fysiologiaa, tilastotieteitä jne. Sairaanhoitajanopetusohjelmaan haetaan erikseen ja siihen on pääsykoe. Itse koulutusohjelma kestää kaksi vuotta. Käytännössä siis sairaanhoitajaksi opiskeleminen vie minimissään nelisen vuotta.

      CNA sellaisenaan on välivaihe. Tavoitteena on jatkaa sairaanhoitajaksi tai vähintään hankkia lääkepätevyys ja pätevyys verikokeen ottamiseen ja IV:n laittamiseen. Yliopistoon en taida enää keritä, tai halutakaan.

      Yliopistokoulutus on hinnakasta verrattuna Suomeen. Opiskelun hinta riippuu koulusta, koulun tasosta, nimestä ja sijainnista. Mun syksyn koulutus kaikkine materiaaleineen maksaa vajaan $2000. Sairaanhoitajaksi opiskelu maksaa noin $15.000 - tää jo maksettu sisältyy siis siihen. Eihän se siis ilmaista ole, mutta toisaalta opiskeluun myönnetään edullisia opintolainoja.

      Tää lasten koulutukseen säästäminen jakaa ihmisiä. Toiset säästää ja maksaa lastensa tutkinnot, toiset - kuten me - ei. Jos nyt ei päätä opiskella lääkäriksi on se koulutuksen hinta kuitenkin ihan hallittavissa opintolainalla ja työnteolla ja sitä lääkärin tutkintoa ei tavallisen palkansaajan rahoista kuitenkaan pysty lapselleen maksamaan. Me L:n kanssa - ja monet muutkin vanhemmat - uskotaan että motivaatio opiskella on isompi kun opinnot maksaa itse tai opintolainalla eikä keskity juhlimaan vanhempien maksamana ;)

      Poista
    2. Onnea opintoihisi! Ihan vain varmistaisin, oletko nyt aloittanut opinnot alusta vai jatkatko joskus aikaisemmin aloittamiasi opintoja. Nimittäin tuo puolen vuoden opiskeluaika tuntuu suomalaisiin tutkintoihin verrattuna tosi lyhyeltä. Käsittääkseni Suomessa vastaava tutkinto olisi lähihoitaja, jonka suorittamiseen menee peruskoulupohjalta 3 vuotta ja ylioppilaspohjalta 2 vuotta.
      En todellakaan halua vähätellä koulutustasi vaan ennemmin mietin sitä, että onko tämä Suomen systeemi oikeasti järkevä, jos muualla voi valmistua vastaaviin tehtäviin paljon nopeammin. Saattaa tosin olla, että suomalainen lähihoitajan tutkinto antaa monipuolisemmat työmahdollisuudet kuin sinun tutkintosi.

      Kepa

      Poista
  3. Onnea opintielle! Ja on teillä haipakkaa, mutta kiva kun lasten koulut on lähtenyt mukavasti käyntiin!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...