Tahdon Asiat

TezMania Aborttikeskustelu velloo kuumana Yhdysvalloissa, se velloo myös tai ehkä etenkin oman osavaltion kaltaisissa liberaaleissa osavaltioissa joissa ne osavaltiot joissa aborttia on rajoitettu kuulostavat pelottavilta ja ajatus siitä että lainsäädäntö leviäisi maassa laajemmaltikin tuntuu kammottavalta ja tuo monelle mieleen Margaret Attwoodin dystopian. Keskustelu käy kuumana, niin kuumana että ovia paiskotaan ja erilaisilla arvomaailmoilla varustetut keskustelijat taantuvat vähän yllättäin syytämään solvauksia toisilleen ison asian äärellä. Ei vain me keski-ikäiset vaan sama pätee myös nuorisoon. Puolesta ja vastaan, rajoittamattoman aborttioikeuden puolesta ja sitten ne jotka muistuttavat että myös syntymättömällä lapsella tulisi olla oma oikeutensa ja ehkä jopa myös lapsen isällä. Keskustelu kiertää kehää ja palaa ääritilanteisiin, raiskaukseen ja insestiin. Raiskaus tai insesti edustaa kuitenkin aika mitätöntä määrää aborteista (alle 0,5%) ja siten sen ehkä kui

Se huutaa yläkerrassa niin että varmasti kaikki tietää muutaman korttelinkin päässä. En voi mitään, mutta jotenkin mulle tulee mieleen herttakunigatar Liisa Ihmemaassa tarinasta, melkein odotan että se huutaa: Pää poikki!!!! Hetiii pää poikki! Herttakunigattaren valta on raivokasta. Syytetyn alahuuli väpättää kun se kuiskaa mun korvaan että se vaan sanoi että se antaa toisen aasille porkkanoita. Se oli vitsi, eihän mulla edes ole 63:a porkkanaa. Herttakuningatar kuulee yläkerrasta kuiskauksen ja karjuu ettei hänen aasilleen saa antaa porkkanoita, että se kasvaa liian suureksi 63:sta porkkanasta. Lupaan ettei kukaan syötä hänen kuvitteelliselle aasilleen porkkanoita. Syyllistä muistan ettei vitseillä ole tapana toimia kovin hyvin siskon kanssa. Siskon kanssa pitää olla silleen täsmällinen ja selkeä, ainakin jos haluaa pysyä hengissä. Herttakuningatar on aika huumorintajuton. Lauantaina Fredde hakee mut lasten kanssa töistä ja me pysähdytään kotimatkalla viereiseen panimoon.

Onneksi sillä on kuitenkin kypärä ja suojat vaikkei hampaita pesekään. Mieluummin aivot ja tekarit.  Kysyin meidän pojilta eilen illalla että montako kertaa ne on pesseet hampaansa viimeisen viikon aikana. Jannut katsoi toisiaan ja sitten sormiaan, lopulta yksi vastaa neljä ja toinen sanoo kuusi. Kurtistan kulmiani ja kerron että oikea vastaus on neljätoista. Kysyn niiltä että onko niin että jos mä olen sairaana niitten hampaat saa pudota suusta? Niinkö? Vastaukseksi tulee jotain epämääräistä mutinaa ja mä jatkan samaan hengenvetoon että ilmeisesti meillä ei viikkoon ole myöskään pesty kertaakaan käsiä tai harjattu hiuksia, koska äiti ei ole käskenyt. Tiedän oikein hyvin että niitten hiukset on harjattu kyllä päivittäin ja kädet nyt on pesty ainakin kylvyssä käydessä mutta onhan se totta että tämä perhekone ei kulje samalla tapaa kun mutsista ei ole potkimaan persauksille jokaisessa välissä. Faija kyllä hoitaa minkä ehtii, muistaa ja pystyy mutta se nyt ei vaan ole sama asia.