Tahdon Asiat

Se kuuluisa viimetippa kalahti eilen nilkkaan. Koko viikon mietin että ehdin hyvin loppuviikosta hoitaa lasten opettajien ”opettajien viikon” muistamiset. Vielä torstai aamuna mietin et ehtiihän ne huomennakin, mutta onneksi kuitenkin kaupassa käydessäni ostin kukat ja suklaat ja systeemit koko lauman, yhteensä yhdeksälle opettajalle ja sit lisäksi vielä M:n koulusihteerille, rehtorille ja reksin assarille. Onneksi ostin, ja vielä suuremmaksi onneksi ohimennessäni toimitin kukkaset ja suklaat poikien kouluihin. Torstai-iltapäivänä kun tajusin et perjantaina M menee luokkaretkelle kasvitieteelliseen puutarhaan ja tytön mukana mä olen menossa sinne myös. Perjantaina aamun aikataulu oli, no kireähkö. Roistopoika piti ajaa eläinsairaalaan, jannut lähettää kouluun, M:n hoitaa opettajien lahjomisen ja sit piti lähteä luokkaretkelle klo 8:40. Joskun ennen mä oli särmä, nykyään lähinnä sählä. Järjestyihän asiat kuitenkin. Roistopoika jätettiin sairaalaan seitsemän jälkeen. K...

Yhdysvalloilla on monet kasvot. Jälleen kerran joudun toteamaan että maa on jo kokonsakin puolesta valtava. Tähän valtavaan maahan mahtuu valtava olemisen ja elämisen kirjo, eikä ole olemassa sitä yhtä ainoata amerikkalaista tapaa, kulttuuria tai elämää. Minun kokemukseni länsirannikon pohjoisosista eroaa jo Annan kokemuksesta saman rannikon eteläosassa. Melina itärannikolta näkee amerikan omanlaisenaan ja etelässä asuva taas toisenlaisena. Jokaisen meistä kokemus on yhtä aito ja oikea se on vain erilainen. Kaikessa on hyvät ja huonot puolensa. Kaikkialla on hyvää ja huonoa. Olen käynyt monessa osavaltiossa. Olen nähnyt pohjoisen ja etelän, idän ja lännen. Paljon on vielä näkemättäkin. Silti käyminen ei ole sama asia kuin asuminen, käyminen on pienenpieni viipale siitä pienestä totuudesta. Kirjoitan omasta totuudestani. Mun amerikasta, siitä minkä minä tunnen ja osaan. Täältä missä minä elän. En kirjoita Hesarin amerikasta yhtään sen enempää kuin tilastojen keskiarvoistakaan. Yhtälai...

07:18 herään valkenevaan aamuun, nappaan yöpöydältä puhelimen ja vilkaisen sähköpostit. 07:25 FitBit rannekkeen herätys värisee ranteessa ja alan tuuppimaan vieressäni ruususen untaan nukkuvaa rinsessaa hereille. Tiedän et se on väsynyt. Se nukahti eilisten kuohujen jälkeen vasta iltakymmeneltä, kukkui yöllä pari tuntia ja vääntelehti, kääntelehti ja puhui unissaan sen vähän minkä se ”nukkui” 07:30 M avaa toisen silmänsä. Toinen silmä on muurautunut umpeen. Haen kylppäristä vedellä kostutetun pumpulitupon ja autan sankaritarta avaamaan silmänsä. Maanittelen sen sängystä kylppärin kirkkaisiin valoihin pystyäkseni paremmin arvioimaan tilannetta. Kivaa, meillä on tällä viikolla silmätulehdus. Tänään M, huomenna jannut ja loppuviikosta sit me aikuiset? 07:35 avaan poikien huoneen oven ja herättelen niitä kouluaamuun. Samalla poimin laatikostoista vaatteet; kahdet alkkarit, kahdet farkut – yhdet ruskeat ja yhdet siniset revityt, kaksi paitaa – toisessa pingviini, toinen merimie...

Anna kyseli jannujen eskarista.  Eskareita meillä on kaksi kummankin pojan käydessä omaa kouluaan.  O käy yksityistä Pre-K luokkaa pienessä luterilaisessa koulussa. K taas on koulupiirin erityisopetuksen eskariyksikössä tien toisella puolella. K:n koulun toimintaa sääntelee koulupiirin opetussuunnitelma, kun O:n koulussa noudatetaan luterilaisen kirkon omaa esiopetuksen opetussuunnitelmaa. K:n koulu on tarkkaan valvottu ja O:n koulu taas ns. ”villi” koulu, jonka opetustuloksia ei oikeastaan valvo kukaan tai mikään. O:n koulu on sellainen mukava ja pieni, pienen seurakunnan koulu. Toiminta on pienimuotoista, vanhemmat ja opettajat tuntevat kaikki toisensa. Luokkia on koulussa kolme, 3 vuotiaiden ti/to ryhmä, 3-4 vuotiaiden ma/ke/pe ryhmä ja sit se Pre-K, 4-5 vuotiaiden, koulunsa aloittavien ryhmä jossa useimmat lapset on valitsemanaan neljänä päivänä viikossa. Opettajia on jokaisessa luokassa yksi,  tai siis opettaja ja sit opettajalla avustaja. Kyllä si...