Tahdon Asiat

Uusi yläkoulu. Koulut alkaa tiistaina mutta miltä näyttävät nämä viimeiset päivät ennen kuin koulu alkaa? Vähän sekavilta. Aika täysiltä ja elämänmakuisilta. Perjantai, elokuun 23. Edellisenä iltana me ollaan palattu lomalta. Pyykkikasat värittävät yläkerran lattiaa kun kone jauhaa lastia toisensa jälkeen. Ne samat pyykkikasat ovat siellä lattialla edelleen, viisi päivää myöhemmin – nyt puhtaina tosin. Mä teen töitä jonkinlaisessa puolihurmoksessa loman jälkeen ja lähetän sähköposteja sinne sun tänne. Varmistan asiakkailta että niillä on kaikki hyvin eikä hoitamattomia huolia joihin mun pitäis vaikuttaa. Katselen syksyn markkinointia, luen talousuutisia ja alaan liittyviä tuoreita uutisia. Jaan muutaman artikkelin somekanavissa ja aina välillä vilkaisen kelloon. Koulukuva. Yhdentoista aikaan me seistään Tättiksen uuden yläkoulun pihassa. Otan valokuvia. Aina vaan niitä valokuvia huokaa yksi. Yhteiset koulutarvikkeet jätetään heti ovensuuhun; riisi kopi

"Konttorilla" täällä Deer Lakella Päivästä tulee kuuma vaikka vielä on viileää. Mun toimistosta, tästä yläterassilta avautuu ihan mieletön maisema järvelle ja vastapäätä kohoaviin kukkuloihin, veden liplatus säestää näppäimistön naputusta ja naapurin vene kolisee laituria vasten. Pieni mies istuu mun kännykän kanssa ja katselee vanhoja valokuvia, yllättävän hyvin ne on pärjänneet, nyt jo kolmatta päivää ilman padejään ja pelaamista. Netti toimii täällä niin hitaasti että se on varattu aikuisten työskentelyyn, ei lasten pelaamiseen ja toisaalta onhan täällä tekemistä muutenkin. Yläterassi ja alaterassi ja laituri. Kesämökkeilyä pidetään suomalaisena tai siis pohjoismaisena juttuna ja aika ainutlaatuisena maailmassa. Itsekin luulin ettei muualla ole kesämökkejä ja mökkikulttuuria. Luulin väärin. Täällähän mekin nyt ollaan, itäisessä Washingtonissa, järven rannalla – ystävien kesämökillä. Täällä on kesämökki kesämökin vieressä ja näitä tämänkaltaisia järviä

Suomessa on syksy on alkanut koulujen myötä. Sosiaalisessa mediassa oli yhtenä aamuna kymmeniä ellei satoja ihania kuvia ensimmäisestä kouluaamusta, reppuselkäisistä tyypeistä jotka oli matkalla takaisin kouluun. Toisaalla hehkutettiin syksyn tuntua ilmassa, sienisatoa ja villasukkia. Me lähdetään huomenna kesälomalle, onhan kesää jäljellä vielä muutama viikko ja ihan oikeasti syksy alkaa tuntua ilmassa vasta syyskuun loppupuolella. Yhdysvalloissa koulujen alkamisajankohta on ensin osavaltiokohtainen ja sitten sitä vielä säädetään vähän kuntien ja koulupiirien välillä. Monessa osavaltiossa koulut ovat jo alkaneet. Meidän lapset aloittaa koulun syyskuun 3. Melkein kuukautta myöhemmin kuin Suomessa. Toisaalta täällä viimeinen koulupäiväkin oli vasta kesäkuun jälkimmäisellä puoliskolla. Tämä viikko meni skeittileirillä. Kuulemma aivan parasta! Näitä viimeisiä viikkoja ennen koulunalkua värittää lähes jokaisessa perheessä samat asiat. Päivät täyttyvät hammaslääkäreistä, silmä

Käytiin hakemassa lapsi kesäleiriltä. Ajettiin leirikeskukseen, käytiin lounaalla ja palattiin kotiin. Sellainen käypä amerikkalainen päiväreissu. Olis se tullut sieltä bussillakin, mutta haluttiin nähdä minkälaisessa paikassa se viikkonsa oikein vietti. Kun oltiin vikassa risteyksessä navi sanoi että viiden kilometrin matkaan menisi parikymmentä minuuttia, mietittiin miten ihmeessä... ajettuamme tovi vastakynnettyä peltoa muistuttavaa hiekkatietä, ei ihmetelty enää. Oltiin sen sijaan aika tyytyväisiä että meidän kalustolla voi kurvata tarvittaessa vaikka pystymetsään. Ei olis ollut pikkubemarilla mitään asiaa sille tielle. Siellä se oli viikon. Tiettömän tien päässä. Leirikeskuksen pihalla meitä juoksi vastaan hyväntuulinen kultainen noutaja. Myöhemmin selvis että koiran nimi oli Amber ja se oli leirin ESA – emotional support animal – kiitos siitä että Tättiksellä meni niin hyvin kuulunee ainakin osaksi Amberille sillä kun vastaan tuli ensimmäinen ohjaaja, se totes että ty

Mietteitä elokuun ensimmäisinä päivinä. Miltä tuleva kuukausi näyttää, mitä mietin? Kysymykset olen napannut Sadulta ja lopussa on linkki heinäkuun kymmeneen. Aika salaisella rannalla. Täällä luonnonvedet ovat keskimäärin puhtaita ja niissä uidaan paljon.  Kuukauden ensimmäisen aamun ensimmäinen ajatus: Elokuun eka... pakko saada uutiskirje ulos ennen kuin teen mitään muuta. Markkinaraportti, toisen kvartaalin tilanteesta, palkinto jonka pokkasin ja sit jotakin vähän yleisesti mielenkiintoisempaa. Onneks kaks ekaa on valmiina ja kolmas pitää vaan keksiä. Ehkä sen jälkeen ehditään lasten kanssa uimaan.  Tämän kirjan aion lukea: Yllätin itseni heinäkuussa ja luin kaksi ihan oikeeta kirjaa, Tara Westoverin “Educated” (Opintiellä) ja Cece Bellin “El Deafo”. Näistä kahdesta loistavasta lukukokemuksesta innostuneena aloitin elokuun ensimmäisen kunniaksi uuden kirjan Delia Owensin ”Where the Crawdads Sing” ja olen pahasti koukussa taas kerran.  Ihania kirjoja

Altaalla kirjan kanssa. On huikeeta miten syyllinen olo ihmisellä voi olla siitä että lukee kirjaa uima-altaalla. Että koko sen ajan siinä aurinkotuolissa miettii, miten mun pitäis itsekin olla tuolla vedessä, leikkimässä lasten kanssa – olenhan mä niitten äiti, ja kaikki oikeesti hyvät äidit varmasti leikkii... Kuin hetkessä omalle itselle olisi jotakin perustavanlaatuisesti väärää. Omassa pienessä päässä pyörii ajatus siitä että muut vanhemmat varmasti tuijottaa salaa paheksuen, että ne ajattelee että olen huono äiti – itsekäs. Tosiasiassa kukaan ei katsahdakaan mun suuntaan, viereisissä tuoleissa kaksi äitiä juttelee keskenään. Altaassa olijat keskittyvät lapsiinsa, minä olin se äiti vielä muutama viikko sitten, silloin korkeintaan vähän kadehdin niitä kirjaäitejä. Jos olisin tehnyt töitä, puhunut työpuhelua tai vastaillut sähköposteihin olisin ihan sujuvasti vetäytynyt sivummalle ja sihissyt hampaitten välistä ettei mua saa häiritä, mutta hetkessä uima-altaalla oli jo