Tahdon Asiat

Sunnuntai oli ja meni… Meillä oli M:n kanssa aivan loistava retki metsäpoluilla ja iltapäivällä ne lähti Ikeaan mun suunnatessa töihin. Eilen oli ihanaa, maanantai ja pyhä. Me vietettiin se nautiskellen yhdessäolosta perheen ja naapureiden kanssa, hyvästä ruuasta ja juomasta ja  kesän ekasta telttaretkestä lastenhuoneessa. Vielä on matkaa siihen että teltta siirretään pihalle, keskelle yön ääniä... kojootteja ja karhuja. Viime yönä pelottamaan riitti avonaisen ikkunan sisälle tuoma tuulenvire ja yövalon kajastus telttakankaan lävitse, toisen itkiessä kasvukipujaan unessaan. Tänään päättyi aikakausi elämässä. Se ei mennyt kevyesti eikä kyyneleittä, viimeinen kerta täynnä naurua, iloa ja jäähyväisten haikeita kyyneleitä... Yritin pitää puheen ja lausua kiitoksen, puhe vaihtui lähinnä itkun sekaiseen muminaan. Viisi vuotta MOPS:ia on takana ja vaikka ystävyydet on ikuisia ja kohtaamiset lähtemättöminä mielessä, on lähteminen vaikeaa. Miten...

Ensimmäinen kolmesta (K) koulubussiin kymmentä yli kahdeksan. Toka ja kolmas valmiiksi – eväät eväslaukkuun, vaatteet päälle, kengät jalkaan, hiukset ja hampaat harjaten - jotta saadaan se toka (O) vietyä kouluun vähän ennen yhdeksään. Samalla ilmoitan O:n lounaalle ja saan tunnin enemmän aikaa päivääni. Vitonen on halpa hinta ylinopeussakkojen välttämisestä. O:n koululta kaahataan reippaasti lastenlääkäriasemalle. M:n vatsa on taas kipeä. Suoli ei toimi lääkityksestä ja ruokavaliohoidosta huolimatta. Sen lisäksi se valittaa ylävatsakipua. Eilen illalla nukahtamiseen meni melatoniinista huolimatta toista tuntia ja vatsaa haudottiin lämpötyynyllä, mieltä silityksillä ja juttelulla. Lääkäri määrää M:n uudestaan kolmen päivän tyhjennyskuurille. Sen vatsa on taas täysin pysähdyksissä. Selkeästi se jäätelö lauantaina, ja marjarahka sunnuntaina oli liikaa. Seuraavan kerran maitotuotteita saadaan kokeilla varovaisesti aikaisintaan syksyllä. Tällä kertaa me saadaan unohtaa ajatukset l...

Mä oon epäilemättä vähän lapsellinen, eiku aika paljonkin, mutta tunsin aamulla uima-altaassa melkoista mielihyvää jokainen kerta kun ohitin sen toisen uimarin... Minä, siis oikeesti minä, se keski-ikäinen ylipainoinen ryhävalas, se joka joskus kauan sitten ui ihan oikeesti ja nyt lähinnä lipuu altaassa eteenpäin. Eikä se toinen edes ollut mikään räpiköijä. Se oli ihan oikea uimari ja silti mä ohitin sen neljästi. Nautin uimisesta ihan suunnattomasti... Nautin aamukuuden tunnelmasta ja siitä että jokainen on siellä tekemässä sitä omaa pyhää riittiään. Ei ole huutavia lapsia. Ei ole keskustelijoita. On vain hiljaisuus ja vesi. Seitsemältä aamulla, kun oon just avannut kotioven ja keitän itselleni kahvia mietin jo että kehtaankohan mennä taas huomenna takaisin... pitäiskö olla kohtuullinen, pitää taukoa... En halua.    Seiskalta olin jo takaisin kotona, kahdeksalta suittuna ja puettuna ja eka kolmesta ovensuussa odottamassa bussiaan. Yhdeksältä olin jakanut jo ne ka...

Kinkku lilluu siis liemessään. Joulukortit on iloisesti lähettämättä... jopa ne sähköiset, opettajien joululahjoille olen uhrannut lähinnä kauniita ajatuksia panematta tikkua ristiin ja lastenkin joululahjat odottaa autotallissa paketoimistaan. Jokainen postilaatikkoon pudotettu joulukortti on omiaan aiheuttamaan ahdistusta, tai siis ajatuksen siitä että sillekin pitäis lähettää... jopa O lähetti mulle joulukortin... Eilinen meni rillutellessa... Tonttukin rillutteli pelaamalla Monopolia ystäviernsä kanssa. Aamusta oltiin MOPSissa joulukoristeita tekemässä, lounaalla Taideopen luona, M:n tokavikassa syömisterapiassa ja lopulta Supper Club ystävän joulunalusbileissä skumppaa juoden. Klinikalla M:aa odotellessa opiskelin lauantaiseen kokeeseen ja samaa puuhailin tänä aamuna kuluttaessani aikaa klinikan odotustilassa... Olkoonkin, että näin keskiviikkoisin se tahtoo mennä juoruamiseksi kun siellä istuu niin monta tuttua – samat perheethän ne erityistensä kanssa laukkaa siellä j...

Eilinen oli... no ehkä voimakas päivä, sellainen hyvä - kiitospäivän kynnyksellä. Tänään huonoäiti syö riisipuuron jämät salaa lapsilta. Aamulla itketin ja nauratinkin salillista naisia, kertomalla meidän perheen ja mun äitiyden tarinaa. Hyvä tarinahan se on, täynnä onnea ja lämpöä jos sitten kipuakin. Kaikilla on oma tarinansa, kaikilla on omat kipunsa, toisilla enemmän ja toisilla vähemmän. Siitä jäi jäljelle jotenkin uupunut, tyhjä olo. Koulun jälkeen meillä oli palaveri M:n open ja erityisopen kanssa, ei virallinen mutta puolivirallinen – meidän pyynnöstä. Meidän tuntuma on ollut että M on sopeutunut kouluun hyvin, tykkää käydä koulu, lähtee iloisin mielin ja palaa hyväntuulisena. Akateemista puolta on tietysti vaikeeta arvioida, mutta ollaan ajateltu että varmaan se ihan hyvin pärjää kun tykkääkin tehdä läksyjään... Mulla oli litannia kysymyksiä, ne jotka olin kummallekin lähettänyt jo etukäteen ja varmuudeksi vielä se erityisopetussuunnitelmakin mukana...

Eilisestä selvittiin hengissä ja kai suhteellisen vaurioittakin, henkisen traumaan koosta en tiedä – siis lasten. Tänään on M:n vanhempainilta enkä osaa olla miettimättä seuraavaa... M:n luokalla on 12 oppilasta M:n lisäksi, O:n luokalla on 11 oppilasta ja O, K:n luokalla tullee olemaan noin 12-14 oppilasta oma kullannuppuni mukaanlukien. Sen lisäksi on MOPS ja siellä about 30 uutta äitiä. Olen siis tavannut, tai tulen tapaamaan noin kahden viikon aikana karkealla matikalla reilut 60 uutta ihmistä ja edes osan näistä kanssa olisi tarkoituksenmukaista solmia edes sellainen kepeä keskustelusuhde. Tähän voidaan sit vielä lisätä ne mun tulevat omat koulukaverit... kai niihinkin olis hyvä tutustua - edes vähän. Avainasemassa moisen muodostamiselle on osata näitten ihmisten nimet... en muista yhtäkään, eiku muistan yhden. Sen nimi oli Perri ja se oli uusi äiti MOPSissa. Törmäsin siihen myöhemmin kaupassa ja tiesin nähneeni sen aiemmin jossakin, mutta mulla ei ollut aavistustak...

Jossakin vaiheessa tänään hukkasin päivän listan, mutta se meni jotakuinkin näin: ihana syyssumu... -           By 8:45am o    M:n eväät o    Muffinsit o    O:n reppu o    Punainen päivä o    Email Mansi Feeding Group -           After 9am o    koulupaperit o    Ilmapallot o    MOPS kotiin ajaessa aurinko paistoi... -           11am o    M:n bussi o    Täytä koulupaperit -           12pm o    Hae O o    Palauta koulupaperit ... -           3:30pm Hae M sieltä ne tulee - laput kaulassa mulla meni noin 30 sekuntia kadottaa K tähän kaaokseen... se kai lähti seuraamaa...