Tahdon Asiat

Aatonaattoaamu valkenee massiivisessa hammassäryssä. Soitan ensin omalle hammaslääkärille – lomalla. Sen jälkeen päivystysnumeroon, mihin jätän viestin. Päivystävä hammaslääkäriasema on sekin kiinni, koska joulu. palaavat joulun jälkeen. Jouluna tämä maa laittaa ovensa kiinni. Oma hammaslääkäri soittaa takaisin myöhemmin ja antaa toimintaohjeita. Saan lopulta iltapäiväksi ajan juurihoitoon – hammaslääkärini suhteilla. Leukaa pakottaa ja taitaa tuo poski olla aavistuksen turvonnutkin... olis pitänyt joo hoitaa aiemmin, niin kuin kolme vuotta sitten kun lääkäri ekaa kertaa sanoi että Suomessa parikymmentä vuotta sitten juurihoidettu hammas pitäis hoitaa uudestaan. Se ei vaivannut, eikä siis ollut ihan ensimmäisenä tärkeysjärjestyksessä. Nyt se kyllä on prioriteettilistalla kärjessä, mun prioriteettilistalla, ei hammaslääkäreitten.  Joulu tulee silti. Jokaisessa sängyssä on puhtaat lakanat. Lasten huoneet on siivottu ainakin hetkeksi.  Illalla tulee ystävät glög...

Ollaan edetty siihen kohtaan kesälomaa ettei kukaan enää kaipaa uimarannalle. Me ollaan käyty rannalla tai uima-altaalla kahdesti viikossa kesäkuusta ja nyt kun elokuu on taittumassa kohti loppuaan tuntuu että me ollaan kaikki kyllästettyjä hiekalla, retkieväillä ja auringolla. Kaikki on tyytyväisiä kotona, pihalla naapurin lasten kanssa ja elokuvia katsoen. Sääkin on toki vähän hidastanut menoa, se ettei olekaan päälle kolmekymmentä vaan vain 25-28 celsiusta, se kun tuntuu kylmältä viikkojen helteen jälkeen, niin kylmältä että tulee vedettyä pitkähihaista päälle. Viikonloppuna tuli kuitenkin uitua hotellin ulkoaltaalla autiomaan lämmössä ja tulevana viikonloppuna uidaan vuoristossa jannujen kummivanhempien huvilalla, niin ettei me kesää ihan kokonaan olla vielä viikattu pois. Muutenkin on ollut tarve ottaa vähän iisimmin, kun Ollipollin hainhampaita vähän harvennettiin maanantaina, jätkällä kun on rautahampaita vaikka muille jakaa. Tällä ekalla kierroksella ne veti vaan maitohamp...

Eilen oli hammaslääkäri, siis laumalla. Täällä hammaslääkärissä käyminen aloitetaan vaihtoehtoisesti silloin kun tulee ekat hampaat, tai viimeistään vuoden ikäisenä. Vuoden iässä pitäis mennä hammaslääkäriin oli hampaita tai ei. Näin siis täydellisessä maailmassa. On valtavasti lapsia jotka eivät ole minkäänlaisen hammashoidon piirissä, mutta me jotka ollaan tehdään kai pääsääntöisesti näin. Se ekan hammaslääkärikäynnin jälkeen, hammaslääkärissä käydään kuuden kuukauden välein, ja näinpä me suunnataan hammaslääkäriin heinäkuussa ja tammikuussa. Hammaslääkärinsä jokainen valitsee ihan itse, useimmat ystävän-tuttavan-toisenäidin-naapurin suosituksesta. Niin mekin. Me käydään lastenhammaslääkärissä, siellä samassa missä kaikki jotka mä tunnen käy. Yhtä hyvin voisin viedä ne omaan hammaslääkäriini, mutta lastenhammaslääkärissä on hauskempaa, ja näin ollen hammaslääkärikokemus on positiivisempi kuin ne omat muistot kouluhammashoitolasta. Kahdesti vuodessa hampaat puhdistetaan...

Herään kuudelta. Ei aavistustakaan miksi, mutta herään. Alakerran täyttää ilmastointilaitteen tasainen humina joka voimistuu aina välillä kompuran käynnistyessä. Tuoli natisee ja seinäkellosta kuuluu tasainen naputus. Etupihalla käyskentelee peura joka aina välillä vilkaisee ikkunaa kuin arvellen onko se nähty. Naapuri oli eilen nähnyt ison ilveksen. Onneksi se naapuri jonka mielestä on makeeta asua täällä luonnonhelmassa. Kirjoittaminen puhdistaa ilmaa. Sen avulla on helpompaa ottaa etäisyyttä asioihin ja jatkaa taas eteenpäin. Korjasin meidän tiskikoneen. En niinkään taidolla vaan enneminkin päättäväisyydellä ja vähän onnenkantamoisellakin. Tiskikone on alle vuodenikäinen ja tää on toka kerta kun se menee rikki. Ekalla kerralla odotin takuukorjaajaa viikon ja kuulin ettei vika oikeastaan edes kuulu takuuseen. Tällä kertaa päättelin että siinä on sama vika, poistoputki tukossa ja päätin ettei se ota jos ei annakaan, siis yrittää korjata se. Tunnin lattialla konttaamisen, al...

Yö on rikkonainen. Ensin Fredde herättää mut toteamalla arkisesti et meidän sängyssä haisee ihan pissalle. Nostan välissä tuhisevan tyttäreni peittoa ja toteen et joo, neiti ei sit vissiin muistanut käydä pissalla ennen nukkumaanmenoa. Fredde nostaa unitokkuraisen lapsen suihkuun, mä nousen vaihtamaan lakanoita. Huokaisen helpotuksesta kun tajuan että tällä kertaa patjansuojus oli onneksi välissä. Lopulta vaivun takaisin unen nirvanaan, vain havahtuakseni siihen että O itkee. Se on onneksi herännyt ajoissa käydäkseen vessassa, mutta huomannut herättyään että sen rakas tutu on hukassa ja että itseasiassa sen nilkkoja särkee. Vaellan alakertaan hakemaan särkylääkettä mun öiselle kipuilijalle ja yritän samalla etsiä sitä hukkunutta rakasta rättiä. Särkylääke löytyy, rättönen jää puuttumaan. Lohdutan lasta, hieron sen jalkoja ja lopulta palaan takaisin omaan uneen. Seuraava herätys on joskus kuuden aikaan. K on hereillä. Torstai on alkanut. Yhdeksältä olen hammaslääkärissä. Matthewn ä...

Apteekkisaaga jatkuu, ja se saanee vielä monta lisäosaa allekirjoittaneen saadessa tasan yhtä monta päänsärkyä tästä aiheesta. Ei ole lasten reseptit, tai edes lapset edelleenKÄÄN apteekin järjestelmässä. Vastahan ne on kahdesti sinne laitettu. Me käytiin M:n kanssa aamulla ensi aamiaisella ja sen jälkeen rautakaupan puutarhamyymälässä. Kotona M istutti laatikkoon tomaatin ja kurkuntaimet, meloneja, porkkanaa, salaattia ja sipulia. Minä askartelin istutuslaatikon ympärille pupuaidan haulikon puuttuessa. Ei musta kyllä olis ihan aikuisten oikeesti niitä pupuja lahtaamaan vaikka haulikko oliskin.  Iltapäivästä käväisin hammaslääkärissä ja hammaslääkäri teki tikusta asiaa valittamalla mun hampaiden kahvitahroista. Ne nyt on kai lähinnä kosmeettinen ongelma, reikiä nolla... ei raportoitavaa. Seuraava tarkastus marraskuun alkupuolella. Kotimatkalla törmäsin koulubussilta kotiin kävelevään nelikkoon... Huomenna vielä vapaata, torstaina töihin. Neljän ...

En valita. Olisi kohtuutonta valittaa. Me ollaan vihdoinkin päästy siihen kohtaan – vuosien valvomisen jälkeen – jossa meillä nukutaan öisin, ainakin keskimäärin ja useimmiten. Nukkumisjärjestelyt ehkä on vähän omituisia, mutta tärkeintä on että nukutaan. Viimeyö olis siis poikkeus ja vaikka aamukolmelta ärräpäät lentelikin oli se ehkä lähinnä huvittavaa... kukaan ei ole sairas, kukaan ei oksentanut, tässä nyt vaan kävi näin... Puoliltaöin O herää ekaa painajaiseensa. Käyn pussailemassa ja silittelemässä... K pyytää että vaientaisin sen petikaverin, hän haluaa nukkua. En muista että K:lla olis koskaan ollut kauhukohtausta tai painajaisia. En muista että se olis koskaan herännyt keskellä yötä. K nukkuu yönsä. K on aina nukkunut yönsä. Alusta lähtien. Vähän ennen yhtä löydän itseni taputtelemassa ja pussailemassa O:ta uudestaan. K nukkuu sikeästi. Kysyn haluaako O tulla meidän sänkyyn, ei niin että siellä olis erityisesti tilaa, siellä kun on jo L, M ja Koira... se ei halua ja nukah...

Tonttu oli viimeyönä vetäissyt vitamiiniöverit... lapsilla oli hauskaa. Ehkä se ainakin toivottavasti pysyy terveenä... Haaveilin tilaavani autolle poronsarvet ja punaisen nenän Musta se olis ihan loistavasti Tontun projekti, mutta L oli toista mieltä. Sähkärin saa vasta 20. joulukuuta... jouluvalot ja autotallinovi on olleet eilisestä pimeenä, kaikki muu toimii. Jouluvaloista purettiin puolet ja vedettiin piuha sisälle ja nyt toinen puolisko palaa taas. Vastaava ratkaisu autotallinovelle ja nyt sekään ei enää ole ongelma. Sähkäri oli sanonut että kaikilla on sähköongelmia sään takia, no onhan se aika poikkeuksellista että päivälläkin on pakkasta, kaksi astetta. Mitä ikinä meidän sähköille eilen tapahtuikaan, se rikkoi taas yhden modeemin ja tänään sit jannujen kanssa jonotettiin uutta modeemia tovi jos toinenkin kyseisen yrityksen uudessa asiakaspalvelumyymälässä... tykkäsin enemmän siitä vanhasta, nopeasti ilman asiakaspalvelua. talviaurikno aamupakkanen ja päiväp...

Eilen en kertakaikkiaan kerinnyt koneelle asti... Taideopellekin lähettelin sen kaipaamia kuvia vasta yhdeksän pintaan, kun olin vihdoinkin kävellyt ovesta sisään ja ennen kun rupesin laittamaan päivällistä mulle ja L:lle... Aamu oli yhtä hässäkkää, ja kun lopulta sain M:n ja L:n matkaan, istahdin keittiöön – en koneelle – vaan täyttämään GARS-2 lomakkeita. M on tämän kouluvuoden ollut mukana Yliopistotutkimuksessa, jossa selvitetään lukemisen yhteyttä autististen lasten kouluvalmiuksiin ja lukemaan oppimiseen. Käytännössä joku Yliopistotyyppi on siis lukenut M:n kanssa kirjoja neljänä päivänä viikossa koko kouluvuoden. Nyt kun kouluvuosi lähestyy loppuaan ne haluaa lisätietoa M:sta ja M:n autismista. Mä henkilökohtaisesti inhoan näitä kaavakkeita, kun musta tuntuu aina ettei niissä ole vastausvaihtoehdoissa juuri ikinä sitä meille sopivaa vastausta... otettakoon esimerkiksi katsekontakti.  Noin vapaasti käännettynä kysymys kuuluu; ”Lapsi välttää katsekontaktia ja kääntyy poi...