Tahdon Asiat

  Amerikkalainen pääsiäinen on lyhyt ja ytimekäs. Se on pupuja ja suklaamunia ja suloisia kuvia lapsista-kissoista-koirista pupunkorvat päässä. Täällä ei virvota ja varvota, tai pukeuduta noidaksi. Useimmissa kodeissa pääsiäinen alkaa ja päättyy sunnuntaina, se sekä alkaa että päättyy suklaaövereihin. Ruoka on myös amerikkalaisen pääsiäisen ytimessä vaikka lampaan korvaakin monessa kodissa pääsiäiskinkku, ja usein brunssi on päivällistä suuremmassa roolissa. Pitkäperjantaina on ihan tavallinen työpäivä, samoin kiirastorstaina, lankalauantaina ja maanantaina, toisena pääsiäispäivänä. Sattuman satona meidän lasten kevätloma osui tähän kohtaan ja he ovat siis nyt kevät-pääsiäislomalla. Pääsiäisen ajankohta kun vaihtelee vuodesta toiseen ja koulun kevätloma on huhtikuun ensimmäinen kokonainen viikko.   Itselleni on vanhempana tärkeää että kolmikko tietää miksi siellä pihalla kirmaillaan niitten munien perässä ja että pääsiäisen merkitys on syvemmällä kuin haalareihin pukeutuneessa...

Tammikuun alusta olen ollut lomalla. Tammikuun alusta olen ollut kotiäiti eikä kotiäidit oikeesti ole lomalla. Kotiäiti on aina töissä 24/7/365, ilman oikeutta lomaan. Tammikuun alusta olen täyttänyt päiväni ensin perheen elämän takaisin raiteilleen saattamisella, meillä on otettu käyttöön tai ehkä ennemminkin palautettu käyttöön ne tietyt säännöt joiden mukaan lukuminuutit tulee tehtyä, kotityöt on tehty ennen peliaikaa eikä peliaikaa ole loputtomasti. Ei eletä pellossa, ei olla kuin ellun kanat. Tammikuussa kaikki sairasti ja ne jotka ei sairastaneet, niitten kanssa keskityttiin yllämainittuihin asioihin. Vähän aikaa siinä meni ja vihdoinkin on saavutettu tilanne jossa kaikki ei ekana ryntää yläkertaan pelaamaan. Peliaddiktin joutuu joskus kaivamaan sängyn alta iPadin kanssa. Tammikuussa ilmoittauduin vapaaehtoiseksi opettamaan jannujen luokkaan matematiikkaa ja lukemista ja biologiaa. Älkää käsittäkö väärin, onhan niillä siellä luokissa opettaja, mutta mä olen ollut m...

Yö Museossa 2 Vietän päivää yläkerran sohvalla pellavapään kanssa. Sen sisko ja veli on jo aikaa sitten hylänneet meidät ja vetäytyneet lastenhuoneeseen rakentamaan lentokonelaivuetta. Välillä ne juoksee kiljuen tästä ohi ja sit ne paiskaa taas oven perässään kiinni. M on kateellinen toisen saamasta huomiosta ja kiukuttelee. Välillä se kuitenkin tulee kainaloon ja katsoo hetken leffaa meidän kanssa. O on huolestunut veljestään. Olen nähnyt pari Scooby-Doota, yhden kappaleen Yö Museossa ja lukemattomia lyhempiä pätkiä. Välillä oon neulonut, sitten sylitellyt potilasta, tarjoillut sille mehua ja voileipiä, ja muutaman tunnin välein lääkettä. On myönnettävä että osa näistä K:n valkkaamista elokuvista on ollut sellaisiakin että huomaan vaivihkaa itsekin niitä katsovani. Parin tunnin välein kysyn mitä kuuluu ja se valkkaa mulle kuvan. Kerran oltiin vihreellä, muuten mennään keltaisessa. Hyvä niin, keltainen jaksaa olla paikallaan. Huomenna saa onneksi jo leikkiäkin, t...

Me katsottiin illalla DVD:ltä Solsidanin neloskautta, sitä jaksoa jossa Fredde yrittää hakea Ebban väärästä päiväkodista , tajuaa ettei tiedä lastensa elämästä yhtään mitään ja päättää ottaa isyysvapaata tai mitä ikinä ne nyt onkaan. Siinä vaiheessa kun Ebba meinaa pudota laiturilta Fredden keskittyessä työmeilien lukemiseen puhelimesta mä katson L:llää. Me molemmat ratketaan nauruun ja jostakin kyynelten välistä mä onnistun sanomaan armaalle puolisolleni et mähän oon aivan selvästi naimisissa Fredde Schillerin kanssa.  Mun Fredde ei tosin oo miljonääri, mutta L:n tehdessä vähän vaan töitä samalla kun pitää huolta meidän jälkikasvusta tuppaa sattumaan kaikenlaista. K:n se on hukannut kaupassa kahdesti – väittäisin että L oli vaan nopeesti vastaamassa johonkin tärkeään meiliin kummallakin kerralla, eikä mun mielestä olis mitenkään kummallista jos L hakis lapset väärään aikaan väärästä koulusta vääränä päivänä. Kaupassa L:lle tervehtii ystävällisesti "ventovieras" nain...

Katsoin telkkarista – tai siis tietokoneen kautta telkkarista – suomalaista sairaalasarjaa ”Syke”. Sairaalasarjoja on muutenkin hulvatonta katsoa kun itse on töissä sairaalassa. Oli se sitten Syke tai Greyn Anatomia, vilisee sarjat villejä diagnooseja, mielenkiintoisia käytäntöjä ja kieltämättä esimerkiksi se ruokatorven korjausleikkaus johon – Grey – lähdettiin liki peräsuolen tasolta oli aika huvittava, mutta tuleehan se ruokatorvi sitäkin kautta lopulta vastaan. Jäin koukkuun siihen sykkeeseen huolimatta siitä että anestesiahoitaja on sattumalta myös traumapolin sairaanhoitaja ja noin muutenkin kaikki tuntuu olevan melkoisa jokapaikanhöyliä. Mun mielikuvat suomalaiseen terveydenhoitoon perustuu anopin kokemuksiin, hamaan menneisyyteen ja telkkariin. Suokaa siis anteeksi jos oon väärässä. Näitten kolmen tietolähteen kautta totean että lähestyminen terveydenhoitoon ja potilastyöhön poikkeaa amerikkalaisesta lähestymistavasta. Lopputulos on epäilemättä sama, tapa tehdä toinen. ...

Eilen illalla istuin keittiössä ja sanoin taas kerran etten osaa enkä pysty. Sanoin etten jaksa, enkä pysy järjissäni. Sanoin että mun täytyy päästä välillä pois tästä kaaoksesta. Taisin jopa sanoa ettei musta ole tähän... Istuin sohvalla ja rukoilin. Rukoilin voimia ja viisautta. Rukoilin kykyä ja osaamista. Rukoilin ilmaa ja omaa tilaa. join valkkaria, söin mansikoita ja hukutin itsesäälini tähän... Downton Abbey, Season 4 Kahdeksantoista tuntia myöhemmin vilkaisen pikaisesti sähköpostit lasten riehuessa ostoskeskuksen sisäleikkipaikalla. Siitä alkaa kirjeenvaihto, joka menee suurinpiirtein näin: - Kuinka monta tuntia viikossa? Minkälaisia vuoroja voit tehdä? - Ihan mitä vaan päivystävästä työntekijästä noin 30 tuntiin viikossa. Kaikki käy, mutta kun kysyt niin iltoja. - Oletko koulussa? - En. Haluan ensin työkokemusta, enkä ole ajatellut hakeutua sairaanhoitajaohjelmaan ennen kuin aikaisintaan syksyllä 2016. - Soita tähän numeroon, tälle ihmiselle ja varaa aik...

Mun ei oikeastaan tee mieli tehdä yhtään mitään, tai siis... mun tekee mieli istahtaa sohvalle, avata telkkari ja tuijottaa jotain ihanaa elokuvaa ja sen jälkeen seuraavaa ja sit sitä seuraavaa ja... en mä edes tiedä mitä mä haluisin katsoa, ja ehkei sen tarvitsis edes olla mitenkään erityisen ihana tai nostattava tai kantaaottava... se vois vaan olla, hätätilassa vaikka joku typerä päiväsarja ”wife swap” tai ”teenage mom”. Mua vaan huvittais olla tekemättä yhtään mitään, olla kuulematta enää yhtään ”but mom”:ia... Oikealla puolella on läjä papereita. Se sisältää M:n kotitehtävälistoja, mun papereita, O:n koulupapruja, K:n papereita ja kaikkea sekalaista. Tänään niitä kotitehtäviä tulee sille läjä lisää. Pitäis soittaa lastenlääkäriasemalle niitten laskutuksesta ja täyttää äänestyslipuke ja... papruja ja laskuja ja antibioottivoide ja yliviivaustussi ja tarralappuja... ainakin vaalit on taas tulossa ja kauppakin ottaa kantaa... no KYLLÄ! Mun vasemmalla puole...

Ollaan selvitty puoliväliin. Päivä 3/5 on alkanut. Mä mietin sitäkin että tunnen paljon vanhempia jotka odottaa lastensa lomia ja sit tunnen äitejä jotka odottaa niitä – kauhun vallassa. Suunnittelen kesälomaa, mä aion rakentaa meille rutiinin. Sellaisen selkeän ja selkeäasti ennustettavan arjen ja toivottavasti kun ensin pari viikkoa on kipuiltu muutosta voidaan tottua niihin rutiineihin. M lähti aamulla terapiaan ja oli varmaan parhaimmalla vireellä koko viikkoon. Tuttu systeemi, selkeä aikataulu ja tavoite. Mulla on toinen kahvikupillinen menossa tässä autuaallisessa rauhassa poikien katsoessa telkkaa. O rakentaa samalla duploista mulle synttärikakkua ja K vaan tuijottaa. K pysähtyy telkkariin tai siis edelleen se liikkuu mutta se pystyy pysähtymään telkkariin tai iPadin peliin, kunhan siinä tapahtuu tarpeeksi ja mä en voi olla ajattelematta että siirtääkö se sen sisäisen kaaoksen sinne ruutuun, siis tavallaan ulkoistaa sen liikkeen itsestään telkkarille ja haluaa siksi katsoa...

Maanantainen tasaisen harmaa ja tavallinen arki katkes sit hetkeksi tasaisen varmasti tappavaan vatsatautiin - loppuviikko peruutettu.  Se alkoi illalla. Miks mä aina saan vatsatautini yöllä tai yötä vasten? Puoliltaöin oltiin jo täydessä vauhdissa ja parkkeerasin lastenpatjalle kylppärin lattialle täysillä hohkaavan patterin ja pöntön väliin täristen siellä vauvanpeittoni alla kuin horkassa kuumeen noustessa. L:lle ilmoitin et sen on ihan turha edes unelmoida menevänsä aamulla töihin. Lopulta joskus aamuyhdeksän aikaan nukahdin pohdiskellen että ainakin sairastan kuninkaallisessa seurassa ja vaikka se Kunigatar E suorittaa gastriittinsa sairaalaoloissa niin eipä siihen sielläkään oo kauheesti tehtävissä. Kymmeneltä L ilmoitti olevansa tulossa kipeeksi – vatsassa kiertää. Mulla edelleen reippaasti kuumetta ja olo kuin ihan sairaan huonossa kännissä. Kahden jälkeen mun oli pakko nousta ylös ja päästää L petiin. Mulla ei oo mitään käsitystä miten mä selvisin ton kolmikon kanssa...