Tahdon Asiat

  Meillä on jossakin sateenvarjo, kaksi kai, mutta eihän niitä kukaan käytä. Sitä on joku innokas tutkinutkin, että Tyynenvaltameren rannalla, Yhdysvaltain luoteisnurkassa sateenvarjoa käyttävät vain turistit. Sadetakkeja sen sijaan on meidänkin perheessä vähintään kaksi per pää - siis kymmenen - ja siihen päälle vielä äidin ylimääräiset eli kaksitoista. Kumisaappaita taloudesta löytyy kuusi paria. Syksyisin meillä varustellaan sadetakkeja ja kumisaappaita siinä missä Suomessa kaivetaan esiin toppatakkeja ja kuomia.  Seattlen alueesta useimmat tietävät kaksi asiaa, musiikin ja vesisateen. Harvempi sen sijaan tietää että vesisade loppuu kuin seinään - kirjaimellisesti - Kaskadien vuorijonon huipulla jakaen osavaltion kuivaan ja kosteaan. Itäisessä Washingtonissa sataa vuosittain keskimäärin reilut 200mm ja siitäkin osa tulee lumena. Sitäkään ei moni tiedä, että vaikka täällä ihmisten ajatuksissa ainakin sataa paljon, ei täällä sittenkään sada kovin paljoa, sillä suurimman las...

 O is for Owl Amerikanviirupöllö ja huuhkaja, meidän öiset ääneet keijokojootin lisäksi. Pöllöjen huhuilussa on mulle jotakin rauhoittavaa enkä taida koskaan kyllästyä kuuntelemaan niitten juttelua. Pöllöjä näkee meillä myös päivisin ja joskus metsän hämärissä päivänsokea pöllö erehtyy luulemaan lenkeilijän pipoa tai ponnaria saaliiksi ja etenkin alkusyksystä monilla poluilla on varoituksia hyökkäilevistä pöllöistä. Olen itsekin jokusen kerran törmännyt polulla pöllöön joka on lähtenyt seuraamaan mun ja koiran matkaa lehahtamalla puusta toiseen. Photo: Christopher Schwarz/Audubon Photography Awards P is for Pumpkin Omppujen lisäksi kurpitsat ovat syksyn merkki niin pihoja koristamassa kuin ruuassakin. Kaupat täyttyvät kurpitsasoseesta, jota on helppo tehdä ja pakastaa ihan itsekin. Soseesta se päätyy keittoihin, aamupannareihin, kuivakakkuja mehevöittämään, muffinseihin, skonsseihin ja jopa kahviin. Syksyn eka tunnari taitaakin usein olla Starbucksin Pumpkin Spice Latte. Ne k...

Tässä tää mun inhokkisää...  olis edes tuulta ja myrskyä.  Kun sanoo kirjoittavansa kuukauden ajan päivittäin, olis hyvä ehkä muistaa että ihmisellä on aika usein sellaisia tavallisia päiviä, niitä joina aamulla väsyttää kohtuuttomasti koska kaksi lasta ja koiran on kahden aikuisen lisäksi ihan liikaa isossakin parivuoteessa, ulkona sataa vettä, kaikkialle on aivan tolkuton ruuhka sen vesisateen takia ja päivän kohokohta on aamun tiimipalaveri joissa me kuiskitaan toisillemme kuin pikkukakarat, kuiskinnan aiheena jotakin niin kuin mielenkiintoista kuin osavaltion antama "cease and desist order" . Onhan meillä tosi kiva tiimi, mutta aika laimeeta kuitenkin. Vitsit että näistä tuli hienot. Niin että tämän päivän postaus jää lyhyeksi, kausivalot – ei, ne eivät ole jouluvaloja – on kauniit pihalla, mun uudet käyntikortit ihan sikamakeet ja joulutonttu jota virkkailen on suloinen. Kyllähän sillä jo potkii melkoisen pitkälle.  Jaa tää tyyppi joka täss...

Lomille lomps ja takaisin arkeen pomps vai miten se nyt menikään. Vielä ei tosin ole arki, vaan sunnuntai-iltapäivä ja yläkerrassa rumpsuttaa pesukone ja kuivausrumpu. Mutta miten loma meni? Vuosikaudet meillä oli aivan armottoman hyvä tuuri säiden suhteen, ollaanhan me lomalla paikassa jossa vuoden keskimääräinen sademäärä on reilut 1900mm ja jopa heinäkuun päivän korkein lämpötila keskimäärin vain 18C:sta. Vertailuksi, meillä kotona Redmondissa heinäkuussa on keskimäärin 28C:sta ja vuodessa sataa 1000mm. Sateisimmat kuukaudet Seasidessa Oregonissa ovat talvikuukaudet marraskuusta tammikuun loppuun, mutta jopa kesäkuukausina sataa. Meillä on kuitenkin menneiltä vuosilta valokuvia auringosta, kesävaatteista ja jopa siitä kun ollaan uitu tyynessämeressä. Meriveden lämpötila vaihtelee yleensä jossakin 9:n ja 15C:en välimaastossa. Ehkä jotain perspektiiviä Oregonin rannikon ilmastoon antaa se tosiasia että Columbia-joen suisto on yksi maailman vaarallisimmista vesialueista ja s...

Sataa, sataa aina, aina vaan, katollakin pisarat rummuttaa. Ainoa sateeton hetki tais olla se kymmenen minuuttia eilen iltaseitsemältä. Muuten on satanut. On ripotellut pieniä pisaroita, räiskinyt maahan suuria ja painavia. Tänä aamuna tuuli pyörittää kaatosadetta niin että kolmessa minuutissa olen kauttaaltaan märkä seistessäni odottamassa Marttaa. Niin märkä että kuivaan hiukset pyyhkeeseen ja vaihdan kuivat vaatteet ylle. Me käydään ostamassa kunnon sadevarusteet ja jatketaan elämää sateessa kumisaappain ja sydvestein. Kaupan myyjä toteaa että meillä on sentään paempi sää kuin heillä oli kevätlomaviikolla. Kysyn mitä silloin tapahtui? Tornado, hurrikaani, lunta vai kaikki yhdessä? Tättis on innoissaan sen uusista sadehousuista ja turkoosista sadetakista. Mä ostan kurahousut myös itselleni, ja sydvestin, olen aina halunnut sydvestin. Onneksi vaihdettiin isompaan taloon tällä kertaa, eikä otettu sitä samaa. Sitä jossa käydään lähinnä nukkumassa kun päi...

Ei mulla muuta kuin että tänään oli ihana päivä... koulu loppui ennen puoltapäivää, ehdin Martan kanssa lenkille. Ehdin päikkäreille – enkä edes nähnyt unta lainsäädännöstä - ja ehdin nauttia iltapäivästä tyhjässä kodissa. Mun hakiessa lauman koulubussilta leprachaun oli käynyt jättämässä terveisensä lapsille. Oon vähän yllättynyt että se menee niihin edelleen ihan täydestä, kenelläkään ei ole epäilyksen häivääkään kun ympäri taloa löytyy pieniä muovipatoja täynnä suklaarahoja. Koulussakin oli ollut irlantilaisia tonttuja, vessanpöntöissä oli ollut vihreää vettä ja ikkunoissa pieniä jalanjälkiä. Huomenna Tättis saa myydä sateessa partiolaiskeksejä. Samaan aikaan mä kahvittelen neidon luokkakaverin äidin kanssa. Illalla on vaatekutsut naisten kanssa naapurustossa.   Ihana viikonloppu. 

mun lauma Myrskyn jälkeen tuli aurinko. Sitä ennen me tosin käytiin Tättiksen ja Martan kanssa myrskylenkillä ja opittiin muutama asia. Myrskyssä hiekkarannalla sadepisarat sattuu koska niissä on hiekkaa ja että mun uusi tyylikäs sadetakki on muuten tosi hieno, mutta se ei pidä vettä. Toimii siis kaupunkiolosuhteissa lauantaiostoksilla, ei myrskyssä merenrannalla. josko tällä pärjäis vähän aikaa... Ekaa kertaa koskaan me ajettiin autolla aamiaiselle, koska – sade. Pohdittiin mitä tehdään samalla kuntilattiin aamiaista. Lettuja ja mansikkahilloa laumalle. Kolme räiskälettä Tättikselle ja Kentsulle, Yksi Ollipollille. Tarjoilija oli vakuuttunut siitä että Ollipolli oli tyttö, huolimatta lukuisista she-he korjauksista ja jannun kuitenkin keskimääräistä rouheammista silmälaseista. Mutta kun pojilla on lyhyt tukka, ja tytöillä pitkä. Kentsun irokeesi kuitenkin tuntui kuuluvan pojalle pituudesta huolimatta. Merimuseo? Akvaario? No ihan alkuun tarvitaan kuitenkin Freddell...