Tahdon Asiat

ranta aamuauringossa Me saatiin kutsu kihlajaisiin. Hyvä ystävä on menossa naimisiin ja juhlatkin olis yhdessä meidän lempparipaikoista. Fredde vastaa että me tullaan samaan aikaan kun mä klikkaan kohtaa ”ehkä”. Pöydän ylitse sanon Freddelle, että tottakai mennään kunhan saadaan lastenvahti, ja niitä ei meidän laumalle ihan puussa kasva. Tai siis totuuden nimissä meillä on tasan yksi luottolastenvahti, joten on sellaiset niinkuin fifty-sixty mahikset että mennään tai ollaan menemättä. Mennään jos lastenvahdilla sattuu olemaan vapaata. se on tällainen... ensin stä ujostuttaa... Kun seuraavana päivänä selviää että ei mennä, me ollaan kävelemässä rantakatua pitkin kohti lomataloa. Fredde kohauttaa hartioitaan ja sanoo että sellaista se on. Me ollaan Fredden kanssa yhtämieltä siitä ettei lastenvahtipalveluista ole meille, ja että sen verran monta kertaa ollaan muutenkin haukattu hapanta että on parempi tyytyä tilanteeseen ja jäädä kotiin. Tässä kohtaa sanon sen lauseis...

täyttä tohinaa eläinlääkäriaseman aulassa Koirien leikkideitissä, tai siis koiranpentujen leikkideitissä on jotakin sanomattoman suloista. Torstai-iltana pakkasin autoon itseni, Martan ja Martan lohduksi M:n. Tällä kertaa Martta matkusti mun sylin sijasta M:n sylissä takapenkillä. Tavoitteena on luoda sille peloton suhde autoiluun ja toistaiseksi se on selkeästi vielä ihan liian pieni matkustamaan auton lavalla kennelissä, sen opin aika karvaisesti tiistaina.   Siitä tiistaisesta... Andrew Gowen/Flickr RF/Getty Images Koiran pitäminen autossa irrallaan ja jopa kuljettajan sylissä ei ole laitonta. Täällä näkeekin melkoisia virityksiä aina välillä sellaisten lehmän kokoisten koirien istuessa kujettajan sylissä tai roikkuessa ulkona kuljettajanpuoleisesta ikkunasta. Vaarallista moinen toki on. Vaarallista on myös sähköpostien lukeminen ja kirjoittaminen liikenteessä, tai hampurilaisateriansyöminen ajaessa tai meikkaaminen moottoritiellä. Niitäkin näkee, ja niist...

48, 33, 43, 33, 45, 33, 44 Kun illan riekkuu ensin ravintolassa ja sen jälkeen vielä naapurin pihalla porealtaassa nautiskellen hauskasta seurasta, hyvästä viinistä ja kyseenalaisesta musiikista, laukoen keskenkasvuisia vitsejä joutuu siitä väistämättä myös maksamaan oman hintansa. Naapurin frouvan hinta tais olla krapula kahden alle nelivuotiaan kanssa, sen verran epävarma sen askel oli kun sitä taluttelin kotiovelle. Hinta saattoi olla myös hapan aviomies, joka jätti etuoven avaamatta ja käski juosta takaovelle. Näin talutin kikattavan naapurittaren autotallin puolelle. Mun hinta ei ollut krapula. Mun hinta ei myöskään ollut poikien vaatehuoneeseen kakkinut Roisto. Se oli osa Fredden maksua. Mun hinta oli M.  Etumaksu maksettiin jo etukäteen – duh. Lauantaina se istui leikkikaupan lattialla ja kyynelehti vuolaasti elämän epäoikeudenmukaisuutta. Miksi hän ei saa ostaa viikkorahoillaan tarttumisotetta harjoittelevien leluja jos niin kerran haluaa. Todelliseksi syyk...

Me ollaan aina oltu huonoja tässä valentinetouhussa. Ei tuu timantteja sen enempää kuin ruusuja tai suklaarasioitakaan. Ei tuu korttiakaan, mutta enpä tehnyt kortteja Freddelle sen enempää kuin lapsillekaan. Kouluihin väkerrettiin ne sata ja yks korttia karkkien kera, mutta siihen tää meidän juhlinta on yleensä jäänyt. Fredden mielestä tää kuuluu kategoriaan pakkojuhlinta. Yhdessä ollaan sitä mieltä että juhlitaan mieluummin arjen romantiikkaa kuin romantiikkaa ja rakkautta vaan romantiikan ja rakkauden vuoksi. Ei niin ettei ne olis tärkeitä, mutta kun kumpikaan meistä ei oo koskaan ollutkaan se ruusupuska tyyppi. Kauppojen hyllyt notkuu suklaarasioita. Postilaatikko täyttyy timanttimainoksista ja kauppojen kukkatiskit levittäytyy kauas ulos asti. On ruusuja, liljoja, tulppaaneja. kaikki punaista ja pinkkiä - rakkauden värejä. Leipomotiskit on täynnä sydänleivoksia, vaaleanpunaiseksi tursutettuja kuppikakkuja ja toinen toistaan hienompia sydänkakkuja.  Alkuviikosta puhuttiin...