Tahdon Asiat

Miten ihmeessä se on jo viistoista?  Vasta hetki sittenhän se oli yksi, kaksi, kolme, viisi… aloittamassa koulua. Vasta hetki sitten ajoin sitä terapiaan, istuin lukemattomissa koulupalavereissa ja mietin minkälaista - tai siis miten kauheaa - elämä olisi, kun siitä tulee teini. Kuulin muilta vanhemmilta, miten teini pitää kantaa bussipysäkille ja bussiin jotta sen sai kouluun. Kuinka monta kertaa kuulin sen kuuluisan lausahduksen siitä miten pienten lasten vanhempien huolet on pieniä ja siitä ne sitten vaan kasvaa, lapset ja huolet. Odotas vaan, kaikkein kamalin on vielä tulossa. Olin vuosia salaa kauhusta kankeana, olihan meillä melkoisen haastava tytär. Sitten se kasvoi. Se paiskasi oven ja huusi ikkunoiden helistessä: ”Fuck you!” Vastasin että minäkin rakastan sinua. Ei se ollut kovin haastavaa, meillä oli puheyhteys. Välillä parempi, välillä huonompi. Silloin kun mulla ei sanat riittäneet, isä hoiti homman ja toistepäin.  Se täytti viikko sitten viisitoista. Mun prinsessa. Mun Pri

VAROITUS: Kirjoitus sisältää kuvia jotka saattavat järkyttää herkkää lukijaa. Kello on 7.15 lauantaiaamuna. Kymmenen minuuttia aikaisin on tapahtunut maanjäristys, jonka keskus on 25 kilometriä meidän kotikaupungista ja sen magnitudiksi on ilmoitettu 7,9 Richterin asteikolla. Vaikka paikallinen infrastruktuuri on rakennettu maanjäristyksiä silmälläpitäen ovat tuhot silti mittavia ja loukkaantuneita on paljon. Pelastuslaitos on kiireinen ja apuun kutsutaan myös paikallinen CERT (Community Emergency Response Team). Olemme komentokeskuksessa ja valmistaudumme pelastustoimenpiteisiin koulupiirin varastorakennuksessa jossa on joukko työntekijöitä.  Onneksi tilanne ei ole todellinen vaan kysymyksessä on maanjäristyksen simulaatioharjoitus. CERT harjoittelee yhdessä pelastuslaitoksen kanssa maanjäristyssimulaatioissa useamman kerran vuodessa, jotta tosipaikan tullen meillä olisi valmiudet pelastaa mahdollisimman monta ihmishenkeä. Tänään harjoittelemassa on Redmond High Schoolin oppilaista ko