Tahdon Asiat

Koulubussi, tuo tv-sarjoista ja elokuvista tuttu sympaattinen teiden valtias, joka pysäyttää liikenteen aamuisin ja taas uudestaan iltapäivällä. Jonka perässä autoilijat kiroilevat ja salaa toivovat, että bussi on vielä kääntymässä johonkin naapurustoon, pois päätieltä hidastelemasta.  Yhdysvalloissa 26 miljoonaa lasta kulkee päivittäin koulumatkansa vajaalla puolella miljoonalla koulubussilla. Koulubussi kuuluu useimman perheen elämään, ainakin jossakin välissä. Säännöt siitä kuka kuljetuksen saa vaihtelee osavaltiosta toiseen. Meillä koulukyydin saavat ne alakoululaiset, joiden koulumatka ylittää mailin (1.6km), tai ei ole riittävän turvallinen kävely- tai pyöräilymatkaksi. Yläkoululaisilla ja lukiolaisilla etäisyys kasvaa kahteen mailiin (3.2km).  Meidän perheellä on ihania muistoja lasten ensimmäisten kouluvuosien kuljettajista, ja sitten yksi vähemmän mairitteleva muisto alakoulusta. Valtaosin kokemukset ovat kuitenkin olleet hyviä ja lasten kuljettajilla on ollut tärkeä ...

Ensimäisen koulupäivän aamuna auto on tuhkan peitossa. Ulkona satava tuhka tulee silmiin ja suuhun, kaikkialla haisee savulle ja silmiä kirveltää. Autossa käännän tuulilasin pyyhkijät hetkittäin päälle oranssin auringon kumottaessa savuverhon lävitse, mieleen hiipii väistämättä mielikuvat katastrofielokuvista ja maailmanlopusta. Savu ei poista hellettä ja iltapäivällä lämpömittari kipuaa päälle kolmenkymmenen, ilman laatu on surkea - paikoittain vaarallinen. Yskittää. Siellä täällä näkee ihmisiä hengityssuojainten kanssa, lapset kertovat että joku oli viety välitunnilta kouluterveydenhoitajalle kun se ei enää saanut henkeä. Osavaltion itäosien metsäpalot tekevät ensimmäisestä koulupäivästä ikimuistoisen. Savu rantautui meille eilen iltapäivällä ja onneksi ennen sitä ehdittiin tehdä viikonloppuna ihan vaikka mitä. Mulla on sangen kirkas muistikuva ajasta kun meidän hyvien ystävien lapset oli suunnilleen samanikäisiä kuin meidän lapset on nyt. Muistan ajatelleeni että niil...

Maanantaiaamuna saatan laumani koulubussille. Tättis on koko aamun jakanut mulle ohjeita ja Fredde vielä edellisenä iltana ennen lähtöään muistutti bussiaikatauluista. Auringon säteiden leikatessa aamusumua havahdun siihen, että siitä on tosiaan tasan vuosi, kun viimeksi olen seissyt tässä. Vuosi sitten oli toisenlainen maanantai, ensimmäinen aamu uudessa työssä, vatsanpohja perhosista kipristellen, kädessä kansio täynnä virallisia papereita ja tulevan viikon lukujärjestys. Vuosi on mennyt nopeasti. Tuntuu hyvältä seistä siinä kirpeässä aamussa isien ja äitien kanssa, ehkä puolet aikuisista on kiirehtimässä töihin, toinen puolikas seisoo pysäkillä vielä yöpaidassa, osalla kahvikupponen kädessä. Osa hyppää autoihinsa ja ajaa töihin. Koulubussin jälkeen tulee Microsoftin bussi ja poimii ryhmän aikuisia reppusankareita. Ne yöpaitaiset vaeltavat tohveleissaan takaisin kotiin. Iltapäivällä Kara kysyy multa et pitäiskö sun hei ehkä lähteä? Katson kelloa ja henkäisen; ”Joo, bussi...

Kouluvuoden viimeisinä viikkoina, muiden valmistautuessa kesään ja lomaan, meillä palaveerataan, lisätään lääkkeitä, jutellaan, pidetään sylissä ja yritetään elää kasvavan ahdistuksen kanssa. Me jätetään menemättä niihin häihin joihin meidät kutsuttiin jo tammikuussa. Me ei mennä, koska meillä on lapsi joka ei just nyt kykene menemään keskelle tuntemattomien ihmisten laumaa. lukutoukka sunnuntaiaamuna Eletään sitä aikaa vuodesta kun meidän esikoisesta kuoriutuu esiin suoraan sanottuna aika vastenmielinen tyyppi. Rakas se on, mutta helppoa sitä ei ole rakastaa. Se kiusaa muita, lähinnä koska se haluaa että kaikilla muillakin on paha ole kun sillä itsellään on, ja se saa jotenkin kieroutunutta lohtua kampittamalla pikkuveljen autoon kiivetessä, tai rikottuaan toisen leikit. Se riitelee ja huutaa, se keskeyttää ja kiljuu. Sen kanssa on raskasta olla. Pojat taas, ne purkaa nää viimeisten päivien jännitykset aivan tolkuttomaan menoon. Moottoriturpa puhuu taukoamatta, oli asiaa ta...

Meidän lapsilla on koulussa kehityskeskustelu kahdesti lukuvuodessa. Ensimmäinen kierros on alkusyksystä ja silloin puhutaan kouluvuoden alkamisesta aika yleisellä tasolla. Samalla lapsi asettaa itselleen tavoitteet. Toinen tavoitteista on akateeminen ja toinen liittyy muuhun kouluelämässä tai noin muuten yleisesti tarpeelliseen elämäntaitoon. Seuraava kehityskeskustelukierros on formaalimpi, sillä siinä käydään läpi tammikuussa jaettua välitodistusta, ja tämä tapaaminen on tammikuun lopussa tai helmikuun alussa. Aikaisemmalla kokemuksella oma näkemykseni tän ekan kierroksen kanssa oli että vaikka se ihan varmasti on lapsen tulevaa elämää ajatellen ihan tarpeellista oppia asettamaan tavoitteita, nii se että niitä tavoitteita ruoditaan koululla yhdessä opettajan ja vanhemman kanssa, on ajanhukkaa kaikille. Maanantaina tämä kaksikko aloitti taas kiipeilyn.  Muistan ikuisesti M:n ekan kehityskeskustelun neidon aloitettua koulun. M:n silloinen opettaja ei ollut mitenkään e...

Rautakauppa tarjoaa apua monenlaisiin pulmiin. Perjantaina K joutui rehtorin puhutteluun. Oonhan mä tätä jo vähän odotellutkin. Törmäsin Reksiin just kun se oli lähdössä hakemaan poikaa juttusille ja kuulin että bussitädin mukaan K oli pahoinpidellyt jonkun toisen pojan koulubussisa. Mä tuijotin Reksiä kirjaimellisesti haavi auki ja sanoin vaan: ”Auts!” Reksi lupas selvittää mitä bussissa oli tapahtunut haastattelemalla kumpaakin osapuolta. Asiasta löytyi onneksi lieventäviä asianhaaroja. Se toinen poika oli jotenkin häiriköinyt ja nojaillut bussin ikkunaan K:n ylitse ja K oli ensin sanonut sille että bussissa pitää istua nätisti. Toinen poika ei ollut kuunnellut vaan jatkoi pyörimistää ja K sitten kirjaimellisesti nosti sen istumaan oikein. Reksi vaikutti helpottuneelta ja muakin alkoi jo vähän hymyilyttämään. Toki me todettiin yhdessä ja samaan ääneeen ettei tällainen käytös kuitenkaan ole suotavaa, hyväksyttävää tahi kannustettavaa. Reksi oli kehoittanut K:ta keskittymään oma...