Tahdon Asiat

Fredden ja mun seuralainen - kahden tietokoneen välissä.  Juoksen ruokakauppaan kaatosateessa ruuhkaisan parkkipaikan poikki. Sade vihmoo ja pyörii puuskittaisessa tuulessa kastellen tehokkaasti kaiken. Pidän sadetakkia kiinni yhdellä kädellä ja toisella vedän huppua päähän hyppiessäni suurimpien lätäköitten ylitse. Vastaan tulee nainen ostoskärryjen kanssa samalla hymyillen mun menolle ja huikkaa että vähän kuin oltais suihkussa vaatteet päällä. Nauran takaisin ja vastaan että niin on. Jatkan matkaani hymyillen vesilätäköitten keskellä. Hetkeä myöhemmin kaupan kassa kysyy multa olenko jo maistanut ostamaani tuotetta, vastaan että joo, se oli se syy miksi tähän kauppaan tulin. Me jutellaan uutuudesta ja kerron miten käytän sitä ruuanlaitossa. Kassa lupaa kokeilla ja toteaa pakkauksen näyttävän herkulliselta. Kannustan ja annan vielä viimeiset vinkit samalla kun toivotamme toisillemme hyvät päivänjatkot. Autossa tilaan mobiilisovelluksella itselleni kahvin kulman t...

Yhdeksän miestä. Niistä amerikkalaisia kuusi. Suomalaisia seitsemän. Yksi unkarilainen, ja yksi kanadalainen. Seitsemän ylioppilasta. Kolme teekkaria. Naamiksessa voi taas katsella kuvia Ullanlinnanmäeltä, vappulounaalta Kämpistä, kokoontumisista ystävien kanssa... On aurinkoilaseja ja lakkeja, hymyjä ja kuohuvaa. Päällä poplari – maksoi mitä maksoi. Me täällä maailmanlaidalla juhlittiin vappua suomalaisten ystävien kesken, yhteistä melkein koko joukolle se että amerikanvuosienmäärä oli joko toisella tai kolmannella kymmenellä. Mukana pari tuoreempaakin. Joku murjaisi ettei kannata seurustella kenenkään kanssa joka on ollut maassa alle kymmenen vuotta, ja koko joukko räjähti riemukkaaseen nauruun... Miksi ei? Miksi niin moni meistä ”vanhoista” pysyttelee kauempana uusista? Muistan että se oli niin jo silloin kun me tultiin; ”ai, te ootte just tulleet (viisi vuotta takaperin)... no sehän on kiva.” – hiljaisuus ja keskustelu päättyi siihen. Silloin ajattelin et onpa tylyä touhu...

eilen illalla auringon laskiessa On sunnuntaiaamu. Jannut katsoo yläkerrassa telkkaria ja M nukkuu vielä. Kello lähestyy puoltayhdeksää kun istun koneelle aamukahvini kanssa. Fredde lähti kauppaan ostamaan maitoa – mantelikookosmaitoa. Kuulen ilmastointilaitteen tasaisen hurinan ja sadettajat ulkona. Päivästä tulee kuuma. Yhdeltätoista me ollaan menossa kirkkoon. Leiriläisillä on esitys ja jumalanpalveluksen jälkeen kirkon pihalla on grillibileet pomppulinnoineen.  Siteeraan tähän ystävän kirjoitusta. Siinä hän peräänkuulutti yhteistyöhalua ja suvaitsevaisuutta liberaalien ja konservatiivisten kristittyjen välillä. Hän toivoi meiltä liberaaleilta kykyä olla kohottamatta kulmakarvoja ja pyörittelemättä silmiämme kohdatessamme sen konservatiivisen kristityn ihan vastaavasti kuin olis aika jees jos ne konservatiiviset ei olis heti kättelyssä lähettämässä meitä liberaaleja helvettiin, ja mätkimässä meitä raamatulla päähän. Onko mahdollista että meihin kristittyihinkin vois...

kortteja maailmalta - isoisältä, isoäidiltä ja tädiltä M:lla oli aivan mahtavat synttärit. Juhlakalu juhli koko päivän, aamulla kotona, päivällä koulussa ja illalla ystävien kanssa ensin kiipeilemässä ja lopulta vielä pienemmällä porukalla ravintolassa. M nautti siitä et sai opettaa muita kiipeilemään, kannusti muita ja kiipesi pelokkaimpien rinnalla. Olen ylpeä prinsessastani ja kiitollinen siitä että niin moni pääsi tulemaan. Erityisen kiitollinen viimeviikkoisten tapahtumien jälkeen. Tuntuu hyvältä nähdä että on olemassa myös ymmärrystä. jopa O otti tuntumaa kiipeilyyn "mä autan sua kun sua vähän pelottaa" Juhlista seuraa väistämättä krapula ja M:n juhlakarapulaa ollaan podettu koko perheen voimin eilisestä eteenpäin. Niin kauan kuin bileet oli menestys, kaikilla oli kivaa ja sankaritar säteili, ei haittaa vaikka loppuviikonloppu menee ryppyjä oikoessa. Menkööt! Nyt se on seitsemän. Kummitäti K:n lapset on meidä...

Jotenkin elämä rullaa aina samalla tapaa. Kun pääsee pari askelta eteenpäin ja elämä vaikuttaa hetken seesteiseltä, ihanalta ja jotenkin ratkaistulta tullaan väistättä taas siihen kohtaan että joutuu taas palaamaan askeleen, kaksi tai kolme taaksepäin, ja saa kouriintuntuvan muistutuksen siitä että vaikka ne lapset kuinka olis melkein tavallisia, ei melkein ole mukana. toiset tarttee kolme haarukkaa ja sormet... nykyään se onneksi sentään syö Helmikuussa M:n kouluongelmat oli ratkaistu. Uusi IEP kiilsi uutuuttaan ja kauneuttaan ja elämän piti olla helppoa ja ihanaa. Niin se olikin, ongelmakohtiin oli puututtu ja niitten selättämiseksi tehty tiimin kanssa suunnitelma. M:lla oli koulussa vihdoinkin paras kaveri, ainakin open ja neidin itsensä mielestä. Olihan niitten suhde kummallinen, toinen ei puhunut ollenkaan, ei halunnut tulla leikkimään, mutta äidin mukaan se ei halunnut leikkiä kenenkään muunkaan kanssa. Eilen sain opettajalta sähköpostia. Ihanaa että kirjoittaa, ...

Kauppakeskuksen hälinässä seuraan miten vanhempi mies nostaa lapsen pudonneen kaulaliinan takaisin tuolin selkänojalle, ilman että lapsi tai sen vanhempi edes huomaavat. Mies huomaa että mä seurasin tapahtumaa ja hymyilee. Hymyilen takaisin. Jonkun tuntemattoman lapsen joulupaketti maailmalta ilmestyy meidän postilaatikkoon. Syötän kuplapussissa olevan osoitteen hakukoneeseen ja vien paketin oikealle omistajalleen. Nainen joka avaa oven on hämmästynyt, ilahtunut ja kiitollinen. Kesällä unohdin puhelimeni auton lavan reunalle ja lähdin iloisesti ajamaan kotiin uimarannalta kotiin. Puolivälissä matkaa kaipasin puhelinta, tajusin tapahtuneen ja lähdin ajamaan takaisin. Puhelimella taitaa olla ikää viikonpäivät, hieno ja haluttu – uusi Lumia 920. Ajan uimarannan kiemuraista tietä ikkuna auki, kävelyvauhtia, toivoen näkeväni keltaisen luurini jossakin puskassa kun kaksi vastaan kävelevää teiniä kysyy etsinkö puhelintani, he olivat juuri lähettämässä tekstareita kontakteille, jotta ...