Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on huhtikuu, 2017.

voiko nokkahuilun ääneen kuolla?

Päivän kysymys on ollut voiko nokkahuilun kadottamisesta jättää lapsen luokalle. Kysyjä en ollut minä, mutta keskustelu naamiksessa on ollut vilkasta ja nauruhermoja kutkuttelevaa. Yhden lapsi saa harjoitella vain pihalla, toinen ei uskalla antaa lapsen soittaa ulkona koska pelkää naapureitten soittavan poliisit. Jokainen on yhtä mieltä siitä että nokkahuilu on soittimena raastava ja kun kotona soi läpitunkevana sadatta kertaa Beethovenin Oodi ilolle, on ilo tunteista ehkä etäisin.
En voi väittää ettenkö olisi ilahtunut kun nokkahuilun soitto talossamme taukoaa jonakin päivänä. Realistina tiedän että se vaihtuu syksyllä koulubändiin ja poikkihuiluun, viuluun tai trumpettiin. Kun meillä kahden vuoden kuluttua on kaksi nokkahuilukokeeseen treenaavaa lasta lepää toivo siinä ettei niitä kiinnosta, ja suhtautuminen harjoitteluun ja sen tärkeyteen on toivottavasti leväperäisempää. On ihan mahdollista ettei äiti ihan kauheen tarkkaan valvo harjoitusminuutteja ja kannusta treenaamaan. 
Kouluvu…

unelmahommissa?

Kevätaamuissa on parasta aamulenkki Martan kanssa. Koko maailma on vielä unessa ja silti aamun ensimmäiset auringonsäteet heijastuvat lammen pinnasta. Ilma on vielä yön jäljiltä kirpeä. Martta herättää lammella torkkuvan kanadanhanhipariskunnan ja närkästyneinä moisesta ne kaakattavat kovaäänisesti ennen kuin suuntaavat lentoon ja jonnekin toisaalle. Jäljelle jää kaksi sorsaa jotka hämmentyneinä tarkkailevat hanhien käytöstä. Sorsat jäävät, onhan Martta niille tuttu. Näitä hetkiä kaipaan talven pimeinä aamuina.


Tänä viikonloppuna olen ollut töissä – koko viikonlopun. Oikeastaan koko perhe on tehnyt mun kanssa töitä ja Kentsun palkkasin pirtelöpalkalla mun assariksi. Pieni mies kun selkeästi tuntee vetoa tähän alaan. Omasta näkökulmasta ja neitseellisellä kokemuksella tää on ihan kuin olis unelmahommissa, yhtäaikaa töissä ja kotona, töissä ja perheen kanssa. Kuin huomaamatta parille päivälle on rullaantunut aktiivista työaikaa reilusti toistakymmentä tuntia, eikä kukaan edes valita.


Lau…

mediahiljaisuuteen on syynsä

Kirjoita blogia – mieluiten useampaa, lähetä uutiskirje viikoittain, muista twitter, instagram, youtube, pinterest ja facebook. Lähetä kortteja, tee vlogia, tapaa ihmisiä, ota osaa tapahtumiin. Älä unohda hyvänteleväisyyttä! ”Niin; sun työ on olla sosiaalinen! Mitä enemmän näkyvyyttä, sitä parempi.” Opettele lähialueet ulkoa, tiedä tulevista kaavamuutoksista ja kouluista. Harjoittele myyntipresentaatiota, harjoittele tarjouspresentaatiota. Opettele kaavakkeet ja muistathan että niitä webbisaitteja joissa on ihan pakko olla näkyvillä on lähemmäs kymmenen. Rakenna kaikkiin sivusto ja muista video – aina video. Mieti mikä on sun persoonallinen lähestymistapa markkinointiin, mitä haluat kertoa ja minkälainen tyyppi on just sun asiakas. On ihan ookoo sanoa ei. Harjoittele niitä presentaatioita ja opettele kaavakkeet ulkoa. Käy ainakin 25 myytävässä asunnossa viikoittain, kirjaa plussat ja miinukset. Tee hinta-arvio jokaisen ystävän kodissa ja esitä se. Tee yhteistyötä kokeneen välittäjän k…

syntymäpäivän aamuna

Me ollaan juhlittu koko viikonloppu. Käyty ravintolassa, viinitilalla, olutpanimossa ja avattu synttärilahjoja pääsiäispupun tuomisten kanssa yhdessä ja erikseen.
Eilinen päättyi paperipussihengittelyyn ja kyyneliin – odotetusti. Liian vähän unta, liikaa poikkeuksia ja jännitystä on heikko yhdistelmä Tättikselle. Onneksi kuitenkin pääsiäinen meni samassa rytäkässä synttäreitten kanssa. Onni on opettaja joka on valinnut olla viettämättä superjuhlia luokassa ja jonka synttärisysteemit on oppilaan valitsema pyjamapäivä tai ylimääräinen välitunti koko jengille.
Äidin mieli on tänä aamuna sentimentaalinen ja täysi. Mun esikoinen täyttää tunnin päästä yhdeksän. Miten ihmeessä, ja minne ihmeessä aika on kulunut? Minä en ainakaan ole yhtään vanhempi! Miten vähän tiesin äitiydestä silloin kun vielä luulin tietäväni ihan kaiken. Vähä vähältä tieto rapisee pois ja tilalle kasvaa ymmärrys siitä että vanhemmuutta on yhtämonenlaista kuin vanhempia ja niillä lapsia.
Siellä se nukkuu, meidän sängyssä…

3286 päivää

Olet  3286 päivää vanha. Siis 469 viikkoa ja 3 päivää.
Se on 8 vuotta ja 364 päivää, mukaanlukien 2 karkauspäivää, tai 8 vuotta, 52 viikkoa ja 0 päivää.
Toisin sanoen, olet 107.97 kuukautta. Eli 9 vuotias.
Synnyit torstaina, edellinen syntymäpäiväsi oli sunnuntai, Ja seuraava syntymäpäiväsi on maanantaina – huomenna.

Tättiksellä oli perjantaina sen synttärit, tai siis se täyttää yhdeksän maanantaina, mutta ystävien kanssa juhlittiin yökyläilyin perjantaina. Maanantaina meillä on jonkinlainen horrorpäivä kummallakin Fredden kanssa. Fredden pitää olla jossain systeemissä jo aamukuudelta ja mä taas vastaavasti oon koulutuksessa iltakuuteen. Tättis päätti edellämainitusta syystä juhlia päiväänsä jo tänään, pääsiäisenä.


Pääsiäispupu toi lapsille – ja vähän aikuisillekin – hatullisen suklaamunia ja suklaiset pääsiäispuput. Kentsu heräsi jo kauan ennen kukonlaulua syömään omiaan, eikä äidin auttanut muu kuin liittyä seuraan alakerrassa. Noin miljoonakertaa se ehti kysyä koska Tättis saa avata syn…

syksyllä taas tavataan

Loppupeleissä me päädyttiin tekemään historiaa ja rikkomaan ennätyksiä monellakin tasolla.


Perjantaina rykäisin aamukahvini väärään kurkkuun avatessani sähköpostin. Tukholmassa oli tapahtunut terrori-isku. Samaan aikaan puutarhatuolit lentelivät pihalla ja paljun kansi piti köyttää kiinni kevätmyrskyn kokeillessa tehoaan Oregonin rannikkoon. Edellisenä iltapäivänä tuulivaroitus oli vaihdettu suoraan myrskyvaroitukseen ja kehoitettu Oregonin rannikolla olijoita pysyttelemään sisätiloissa.


Ikkunoista lähtee huikea ääni kun niihin osuu syklonituuli sopivasti. Se ei enää ujella vaan ikkunat paukkuvat tuulen kurittaessa niitä puuskien pyörtäessä talon ympärillä. Turvallisuutta uhmaten kävelimme aamiaiselle ja jossakin kymmenen ensimmäisen metrin kohdalla nappasin Ollipollia kädestä tuulen heittäessä meidän kevytsarjalaisen ilmaan. Tuulen läpi huutaen kehoitin Freddea nappaamaan Kentsun kädestä kiinni. Aamiaisravintolassa nojasin oveen saadakseni sen suljettua takanani.


Edellisen päivän läm…

ihana loma

Sataa, sataa aina, aina vaan, katollakin pisarat rummuttaa. Ainoa sateeton hetki tais olla se kymmenen minuuttia eilen iltaseitsemältä. Muuten on satanut. On ripotellut pieniä pisaroita, räiskinyt maahan suuria ja painavia. Tänä aamuna tuuli pyörittää kaatosadetta niin että kolmessa minuutissa olen kauttaaltaan märkä seistessäni odottamassa Marttaa. Niin märkä että kuivaan hiukset pyyhkeeseen ja vaihdan kuivat vaatteet ylle.




Me käydään ostamassa kunnon sadevarusteet ja jatketaan elämää sateessa kumisaappain ja sydvestein. Kaupan myyjä toteaa että meillä on sentään paempi sää kuin heillä oli kevätlomaviikolla. Kysyn mitä silloin tapahtui? Tornado, hurrikaani, lunta vai kaikki yhdessä? Tättis on innoissaan sen uusista sadehousuista ja turkoosista sadetakista. Mä ostan kurahousut myös itselleni, ja sydvestin, olen aina halunnut sydvestin.


Onneksi vaihdettiin isompaan taloon tällä kertaa, eikä otettu sitä samaa. Sitä jossa käydään lähinnä nukkumassa kun päivät kuluu ulkona. Tällä kertaa m…