Tahdon Asiat

Tervetuloa seuraamaan sellaista kohtuullisen tavallista torstaita meidän perheessä täällä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolassa. Torstai oli virallisesti kesän viimeinen päivä ja nimensä mukaisesti aurinkoinen ja kaunis.  Mulla on kolmesta neljään kertaan viikossa aamupalaveri johon osallistuu ihmisiä koko maan alueelta. Jotta palaveri saadaan osumaan päivän alkuun myös itärannikolla on meillä täällä lännessä aika reipas herätys, mulla vähän ennen viittä. Ennen kun istahdan kahvikupin kanssa palaveeraamaan, päästän koirat ulos ja kahdesti viikossa otan pissanäytteen Murphyltä. Murph sairastaa vesitystautia ja häneltä puuttuu hormoni joka käytännössä säätelee munuaistoimintaa. Hormonia annetaan hänelle kolmasti päivässä ja säännöllisillä pissanäytteillä varnistetaan että aamupissa on suunnilleen sellaista kun sen pitäisikin olla. Torstai on virtsanäyteaamu, joten aamun pimeydessä juoksin taas koiran perässä pikin nurmikkoa napatakseni mukaan lorauksen pissaa.    Vähän kuud...

Hiljaisuuden syynä uudet lelut, uusi teknologia ja täysin käpy käyttäjä. Mun viimeinen oikea kosketus näihin omenakoneisiin on ollut pöttömäkki joskus 90-luvun alkupuolella. Sen jälkeen mun aivot on ohjelmoitu uudestaan ikkunamoodiin ja nyt mä yritän raivokkaasti ahtaa niitä omenaan. En osaa. Fredde hokee taustalla et viedään se takas jos et kerran haluu sitä... no haluun, haluun, mutta mun aivot ei ymmärrä mistä tehdään mitä ja miten. Viimeiset kaksi tuntia oon yrittänyt saada vesileimaa valokuviin, enkä edelleenkään oo ihan varma sainko vai enkö. tai siis sain, mutta mihin ne kuvat meni, ne joissa nyt on se vesileima. Koittakaa kestää, kyllä tää tästä. tässä mitään vesileimaa oo...kele Tuntia myöhemmin... taidan viedä tän peen takaisin kauppaan ja hakea omenan tilalle takaisin sen ikkunan. Pitäkää tunkkinne.