Tahdon Asiat

Tänään M sit sairasti ja mä sairastin sen kanssa. Samalla päätin taas kerran yrittää sellaista seesteisen tasaista supervanhemmuutta, sellaista joka ei huuda, ei hermostu, ei syytä, vaan ymmärtää ja piirtelee rajoja rakkaudella. Sellaista äitiyttä joka lähestyy lapsen ylivilkkautta ja keskittymisongelmia varmalla kädellä ja lempeällä ongelmanratkaisulla. Tiedostin kyllä ettei mikään ratkea kerralla. Tiedostin ettei mulla oikeesti ole mitään mahiksia lähestyä meidän elämää tästä näkökulmasta päivittäisellä tasolla. Luin artikkelin ranskalaisesta ADHD:n hoidosta ja toivoin jo jossakin vaiheessa selkäsaunaa kasvatusmetodiksi myös meidän sähköjänikselle. Kompastuin ja kaaduin rähmälleni, liimasin illan päätteksi toisen poikani kasaan laastareilla ja kuiskasin sen korvaan etten hyväksy sitä mitä sen veli tekee sille. En hyväksy. Pyydän anteeksi ja yritän taas paremmin ja enemmän. Yritän ettei sen toisen tarvitsis ottaa vastaan kaikkea sitä mikä sen osaksi näyttää tulleen. meillä tuoks...

L ravaa koko yön nuhaisena. Se käy huuhtomassa nenää, hakemassa lääkettä, lisäämässä öljyä ja vettä höyryttimeen. Viideltä mä herään siihen et lastenhuoneessa on bileet. Vaellan paimentamaan kaikki kolme takaisin sänkyyn ilmoittaen että on edelleen YÖ. Hetkeä myöhemmin M ilmestyy meidän väliin ja lopulta nukahtaa. Minä en nukahda ja vähän jälkeen kuuden nousen ylös kuuntelemaan metsän siimeksessä huhuilevaa huuhkajaa. Niitä on kaksi. Mietin mistä ne juttelevat. Kahdeksan jälkeen tulee K:n bussi. Lastaan loput kaksi autoon ja me ajellaan tihkusateessa M:n bussipysäkille. M laulaa puisto raikuen epävireisesti ”Gitchee Gitchee Goo” ja O vinkuu et se haluaa jo mennä. Yhdeksältä tiputan viimeisen kolmesta omaan kouluunsa ja jään kuuntelemaan miten mun poika kategorisesti kieltäytyy tavaamasta nimeään, se sanoo vaan ettei se haluu. Huokaisen, kävelen autolle, vaihdan oman musiikkini soimaan ja ajelen aamiaiselle Salwan kanssa. Salwa tilaa kinkkua, perunaa, munaa ja kastiketta. Mä ...