Tahdon Asiat

Maanantai Herään Oregonissa kauan ennen aamunkoittoa. Juon kupin kahvia ennen kuin tiskaan astiat ja asettelen ne kuivumaan kuivaustelineen miniatyyriversioon. Ennen seitsemää koko perhe on autossa. Me pysähdytään aamiaiselle matkalla ja ennen puoltapäivää lapset on koulussa. Koulun toimistossa koulupsykologi saartaa mut ja sanoo lähettävänsä mulle nivaskan papereita koska Tättiksen ope on pyytänyt uudelleenarviointia. Kotona mä heitän kotona pyykit koneeseen, puran kassit ja hyppään suihkuun. Tuntia myöhemmin lähden tapaamaan asiakkaan lainaneuvojaa. Aamiaisella suomalaiskaupunki Astoriassa. Illalla niihin joulubileistä parhaisiin. Matkalla juhliin pysähdytään kauppaan ostamaan terveyssiteitä ja tamponeja kodittomien naisten hyväntekeväisyyteen. Rachelillä on aina joku hyväntekeväisyys illan teemana. Selitän Tättikselle miksi terveyssiteet ja etenkin tamponit on osalle naisista luksusta. Tättiksellä on jo neljäs kerta mukana aikuisten juhlissa. Tänä vuonna meitä onnista...

koulumatkalla on rakennustarvikeliike ja sen kyltissä tämä teksti... sopii hyvin tähän viikkoon Fredde venyy ja paukkuu kun mä käyn koulua. Se hoitelee sairaat lapset, tekee töitä ja lopulta sairastuu itse. Se ajaa Kentsun puheterapiaan ja takaisin. Mä käyn vaan koulua. Maailman paras Fredde. Maailman paras mies. Puhelin välähtelee pitkin päivää viestittäen mulle uusia lukemia kuumemittarissa; Ollipolli 37.8C, Fredde 38.6... Tättis on onneksi jo palautettu takaisin kouluun. Lainsäädäntö on monimutkaista noin ylipäätään. Yhdysvalloissa kulkee vähintään kaksi lainsäädäntöä rinnakkain. On liittovaltiolaki ja sen alla osavaltion oma lainsäädäntö. Sen alla saatetaan vielä tiivistää ensin piirikunnalliseen lainsäädäntöön ja lopulta kuntatasolle. Mikä meidän kaupungissa ja kunnassa on sallittua, saattaa naapurikunnassa olla kiellettyä. Osa säädöksistä on aika ikiaikaisia, kieli on vanhaa ja asiat ilmaistu niin että mun aivoilla niistä joutuu piirtämään kuvan.  Kiint...

Joskus kuuden aikaan mietin josko kehtais jo laittaa tekstaria ettei tuu töihin. Ei niin että nyt varsinaisesti kenellekään mikään yllätys enää tässä vaiheessa ole kun koko alkuviikon Tättis on ollut Fredden kanssa kuumeisena kotona, ja eilen olin itse töissä kuumeesta kiiluvin silmin kirjoittamassa vielä muutaman valituksen ja anomuksen ennen kuin lähdin kotiin puoliltapäivin. Tietokoneen ruutu hehkuu sinistä valoa sen asentaessa jotain uusia päivityksiä, Martta kiipeää syliin ja mä siemailen mun aamukahvia; tummapaahtoista kahvia, kuumaa maitoa valinnan mukaan, lusikallinen kanelia, ripaus inkivääriä, maustepippuria, muskottia ja raakahunajaa. Maistuu syksylle. Mä oon jo vuosia laittanut kahviin vähän häpeillen hunajaa ja vasta täällä opin etten ole ainoa, että se on ihan tavallista. sinne ne menee - kouluun Jannut keskustelee syödessään aamiaista. Kentsu pohtii mikä siitä tulee isona ja veljensä mietiskelyyn Ollipolli tokaisee itselleen ominaisesti: ”Mistä mä voisin...

säilöin kymmenen kiloa persikoita On ollu vähän ruuhkaa... Niin et on ollu vähän ruuhkaa. Töissä ja kotona. Kummassakin. Tasapuolisesti kaikkialla. Onneksi on perjantai.  Olisin tosin kai – ehkä – voinut ottaa vielä pari keskiviikkoa ja torstaita lisää tälle viikolle. Ei perjantaita. Perjantait on aina kaoottisia. Perjantaina potilaat päättää että ne kuolee. Perjantaina terveyskeskuslääkärit päättää että niitten potilaat kuolee jos ne ei heti pääse erikoislääkärille ja perjantaina radiologitkin saa paniikkikohtauksen ja soittaa joka toisesta tuloksesta  siihen asti kunnes klinikalla joku saa hermarin ja kieltäytyy puhumasta radiologin kanssa ja käskee sen soittamaan päivystävälle – sitä vartenhan sellainen päivystäjä on olemassa, hoitamaan radiologin paniikkikohtausta. Perjantaina mä roikun puhelinlangalla koko päivän vaihtamassa CTA:n CT:ksi ja CT:n MRI:ksi ja MRI:n joksikin muuksi. Perjantaina kaikki on aina kaoottista. Perjantaina ei koskaan ole leppoisaa. kes...

se on pelottava elokuva Aatonaattona me katsotaan yhdessä telkkarista Charles Dickens:in Joulutarinaa, elokuvaa saiturin jouluyön painajaisesta. Tarinan kolmannessa osassa saituri Ebenezer Scrooge kohtaa tulevaisuutensa, kuoleman yksin ja ihmiset jotka ovat lähinnä ehkä helpottuneita kylmäsydämisen ilkimyksen poismenosta. Ebenezer putoaa unessaan omaan hautaansa, jonka pohjalla on miehelle tarkoitettu arkku. lenkillä me törmättiin maaoravaan Vähän myöhemmin mulla on kainalossa kuumeinen nuorimies. Mä selailen päivän uutisia tabletilla ja mies virittelee mun kanssa keskustelua; ”Äiti!” – Mmmm...niin, mitä? ”Miksi se Scrooge putos sinne vampyyrin kotiin? – Eiku rakas, se oli hauta-arkku. Meidät kaikki laitetaan sellaiseen sitten kun me kuollaan. ”Miksi?” – No kun se on tapana ja kaikki kuolleet laitetaan arkkuun. ”Laitetaanko meidät sit kans maan alle?” Tässä vaiheessa sen pienen kuumeisen pojan äänessä on hillittyä kauhua ja rivien välistä on helppo kuulla ne lausum...

Me ollaan oltu kotona ihan koko päivä. Yöllä tarkistin hengittääkö se vielä – K – niin paikallaan se makas selällään siinä patjalla meidän vieressä lattialla. Hengitti se. Se nukkui pitkään ja ilmestyi alas vasta ennen yhydeksää, näin heti siitä tavasta jolla se tuli alas portaita, että kuume oli poissa ja mies oli tervehtynyt. Tais kuitenkin olla se testipäivän stressi joka nosti sille kuumeen. Aamiaiseksi se söi kaksi sandwhichiä, nälkäkin sillä oli. Aamiasta syödessään se ilmoitti olevansa valmis huomiseen leikkaukseen. Eilen sen ollessa testeissä mä juttelin lastensairaalan anestesiahoitajan kanssa. Se lupas hankkia meille paikalle sen ”Child Life Specialistin” – henkilön joka on tukena erityislasten leikkauksissa. Sen tehtävä on huolehtia et K:lla on kaikki hyvin ja että se saa vähän ekstraa hellää huolenpitoa. Ennen leikkuriin menoa huomenna me tavataan kirurgin lisäksi leikkauksessa läsnä oleva anestesialääkäri. Täällä leikkurissa on aina anestesiahoitajan lisäksi anest...

Talossa on hiljaista, K on sairaana. Ei mulla ole aavistustakaan mikä sitä vaivaa, mutta sillä on tukevasti kuumetta ja päänsärkyä. En tiedä johtuuko kuume päänsärystä vai päänsärky kuumeesta. Kuumeen ja päänsäryn sivutuotteena tulee hiljaisuus. Arvostan hiljaisuutta. Puhuin tänään M:sta lastenlääkärin kanssa. Testituloksissa ei löytynyt yhtään mitään. Kysyin sen lääkityksistä ja siitä voisko ne liittyä tähän. Ei voi. Ei voi mitenkään. Se vielä selvitti ja soitti takaisin. Ei voi.  Se haluaa meidät edelleen sinne lastensairaalan hematologian ylilääkärin puheille. Kysyin miksi? Silläkin uhalla että kyseessä olis vaan M:n aistialiherkkyys ja se että sen kipukynnys on järjenvastaisen korkea. Lastenlääkäri sanoi et kaikki tavanomaiset syyt, kuten leukemia ja se Von Willebrand on rajattu pois. Nyt mietitään vähemmän tavallisia vaihtareita. Soitin lasten veri- ja syöpätautienyksikköön. Ne sanoi ettei ne voi varata vastaanottoaikaa ylilääkääkärille, vaan ylilääkärin oman assarin pitä...

Kaksi lasta, sama tauti. K sanoo olevansa O:n isoveli. No, onhan se tavallaan mutta K on sitä mieltä et se on O:n isoveli silleen ihan oikeesti eikä vaan minuutin erolla. Meidän epäkaksoset sairastaakin eritavalla. No alusta astihan ne on juosseet eri suuntiin, tai siis toinen juoksi ja toinen ei. M menee huomenna kouluun, kuusi annosta Tamifluta on tehnyt tehtävänsä ja tyttö on käytännössä melkein terve. Mä aloitin oman lääkitykseni lauantaina ja jos olisin viime yönä nukkunut enkä kuulostellut noitten kahden sankarin rohinoita ja odottanut sitä hetkeä kun ne ei enää hengitä mä olisin epäilemättä itsekin jo melko hyvässä hapessa. Fredden kohdalla lääkitsemätön influenssa eteenee raskaan junan lailla, ja joka päivä se voi vähän vähemmän huonosti, mutta paraneminen on niin armottoman hidasta. Sillä taitaa olla menossa jo päivä seitsemän. Viimeyön kuuntelin lapsiparkoja. Yksi oikealla, toinen vasemmalla. Minä keskellä. K vinkui, O rohisi, kumpikin hehkui kuumeisena eikä lä...

Hääpäivää on vietetty... no niin kuin meidän perheessä nyt vietetään sellaista arkipäivää jona molemmat aikuiset on paikalla. Ei olla osteltu hienoja lahjoja ja muistettu ruusuin ja kortein. Ei mennä illalla kahdestaan hienoon ravintolaan syömään ylihintaista päivällistä, saati sit lähdössä kahdestaan jonnekin romanttiseen kohteeseen viettämään viikonloppua... kuumeinen K jakoi M:n prinsessasängyn L:n kanssa Ekaks jannuilla oli kolmevuotislääkärinsä – ekaa kertaa erikseen.  K:n aika oli 9:40 ja O:n klo 11... just sen verta aikaa välissä et ehdin ajamaan kotiin vaihtamaan lapsia ja parturoimaan L:n tukan. Koska mä sisäisesti vastustan loputonta jorinaa lapsen neuvolakäynneistä ja kuinka se –kappas vaan – on taas vuodessa kasvanut niin jätä sen osuuden kertomatta. Todettakoon vaan että M painoi samanikäisenä saman kuin O, mutta oli miltei kymmenen senttiä pidempi. M on tikku, O on pullea pallo ja K on jotain siltä väliltä. Nää meidän käynnit nyt on muutenkin vähän er...

Eipä täällä paljon raportoitavaa... me sairastetaan edelleen ja sairastelun lomassa mä askartelen tilpehööriä sunnuntain bileisiin; 24 merirosvohattua, 24 vessapaperirullakaukoputkea... miekkoja aloin askartelemaan ja totesin että jossakin on raja sille mitä mä oon valmis tekemään. Juhlia ei kuitenkaan peruta. Sunnuntaihin on vielä monta päivää ja kaikkihan on vetäneet penisilliiniä jo monta päivää. M oli ekaa päivää koulussa eikä ne sieltä perään soitelleet. L tekee töitä kotoota ja napsii buranaa kuin ranskanpastilleja. Mä oon kateellinen. Mä en saa syödä muuta kuin parasetamolia ja se on vähän kuin kalkkitableteilla yrittäis taittaa migreeniä. Olenkin siirtynyt lääkitsemään itseäni Mumbain Safiirilla. uninen sairastaja nukkuu sohvassa Huomenna pitäis ratsata lelukaupoista merirosvomiekat kolmikolle ja tilata merirosvoilmapallot ja metsästää suklaakultarahoja. Lauantaina kakkupohjat ja... sellaista tavallista synttäristressiä. Tänä vuonna ollaan epäoriginellejä, tai ehkä...

Ei ollut kummoista kuvausvaloa, ja ennen kaikkea nää peitot ja patjat tässä olkkarin lattialla ei oo olleet kovin kuvauksellisia.Yö meni juostessa ympär ämpär taloa ja sänkyjä vaihdellessa. Lopulta L nukkuin kuumeisena M:n sängyssä ja kuumeinen M haukkui – laryngiitti – ja pulisi mun vieressä ja K havahtui säännöllisesti. M onneks lopulta nukahti kun avasin makkarin ikkunan selkoselleen ja hengitys helpottui kostean yöilman täyttäessä huoneen. Kuuden jälkeen luovutin ja siirryin K:n kanssa alakertaan. M ja O ja L valui pian perässä. M:n silmät oli muurautuneet umpeen ja kun sain niitä sen verran siistittyä et saatiin silmät auki oli helppoa tehdä maallikkodiagnoosiksi silmätulehdus. Saatiin päivystysaika kymmeneksi. Mua vähän huvitti kun se lastenlääkäriaseman täti muisti mulle kertoa et tästä menee päivystysmaksu... enhän mä sitä sinne ollut vuositarkastukseen viemässä vaan hakemassa hengitystä avaavaa ja silmätippoja kuumeiselle lapselle.  Niin ja kyllä mun järjenjuoksulla s...

Niillä oli ollut kivaa D:llä. Ainahan niillä on... neljä lasta ja niitten kaverit ja kissa ja koira ja... niin, kivaa. Pojat oli heränneet kolmen aikaan - ehkä mäkin sit havahduin siihen, enkä tottumukseen – ja onneksi nukahtaneet uudestaan. Kotimatkalla K oli hiljaisena ja valitti palelevansa, kun lounaskaan ei maistunut kaivoin kuumemittarin esiin ja kuumeessahan se oli. Lauma parkkeerattiin telkan eteen ja me jatkettiin L:n kanssa järkkäämistä ja maalaamista ja... Kuuden pintaan L sanoi et hänellekin on nousemassa kuume ja M oli kaivautunut sohvaan vällyjen alle. O itki lähinnä huomionpuutetta ja varmemmaksi vakuudeksi pissas sohvaan siinä välissä kun istutin K:ta potalle. K:n vaippa on tänään pysynyt taudista huolimatta kuivana ja jannu on pyytänyt päästä vessaan useampaan otteeseen. Ehkä se lähtee tästä – toisen taantuessa ruikkimaan minne sattuu. Pitäähän tässä maailmassa kai säilyä joku tasapaino. M ei oo syönyt mitään sitten lauantaiaamun. Valittaa nälkää, pyytää ruoka...