Tahdon Asiat

Meillä jokaisella on keittiössä niitä härpäkkeitä joista tulee hyvä mieli ihan jokainen päivä, oli se sitten se vispilä joka on peritty isoäidiltä tai leipäkone - kyllä, mulla on ystävä joka edelleen leipoo leipää leipäkoneella ja vielä ihan jokaisena päivänä. Tämä kirjoitus on tehnyt tuloaan jo muutaman kuukauden, siitä hetkestä kun hetken mielijohteesta panostin ja ostin meille uuden tehosekoittimen. Kassalla irvistin ja suljin silmät, mutta se vanha parinkympin blenderi kun jumitti ja savutti, sen peseminenkin oli aika lähellä painajaista. Se uusi tehis nimittäin tuo mulle iloa jokaisena arkiaamuna kun ladon sinne ne jäiset hedelmät, vähän tummuneen banaanin, jogurttia, mantelimaitoa ja hunajaa. Hetkessä se surauttaa lapsille aamiaisjuomat ja se puhdistuukin pesuohjelmalla hetkessä. Mitä arjen luksusta!   Jäin pohtimaan mitä muita härpäkkeitä meillä käytetään ihan jokaisena päivänä. Mietin sitä kun Boschin tiskarin poistoputki oli taas kerran tukossa ja käytin aamulla tunnin...

Soisin viikonloppuun lisää päivän, tai ehkä kaksi. Kahden päivän viikonloppu on auttamattoman lyhyt, tai siis lauantaina on aina armottomasti ohjelmaa ettei sunnuntaina tarttis tehdä yhtään mitään. Lauantaille kun lisää vielä illalliskutsut niin siinähän se sit meneekin. Lauantaiaamuna jannut oli laittaneet keskenään aamiaista. Tosi hienosti olivat tehneet, paahtoleipää, hilloa ja maapähkinävoita. K tiesi missä piilossa säilytän keksilevitettä ja sekin oli kaivettu esiin. K söi keksileviteleipää, enemmän levitettä ja vähemmän leipää. Lusikka oli otettu apuun. O:n leivällä oli vähän maapähkinävoita ja paljon mansikkahilloa. Vadelmahillo oli syöty lusikalla loppuun. En hennonnut torua, kehuin oma-aloitteisuudesta. Olihan ne jopa koonneet tykötarpeet leikkuulaudalle ensin. Naapurikemujen lihat oli jo jääkaapissa marinoitumassa, kilo lammasta ja toinen mokoma nautaa. Ruokana libanonilaisia lihavartaita, riisiä ja Baba Ganoush. Lisukkeena kesäkurpitsaa ja pitaleipiä. Se m...

Lauantaiaamu. Lasissa mimosa, kupissa kahvia. Jannut leikkii jo yläkerrassa ja M mutustaa hilloleipäänsä. Taustalla soi ”Let it go!” Uunissa paistuu suklaakakku illan rapujuhliin. Ekaa kertaa aloituksen jälken oon nähnyt unia työstä, noin tarkennettuna siitä yhdestä tyypistä. Siitä jolla on huoneessa kaksi vartijaa vakkaristi, siitä joka on kahlittuna sänkyynsä. Siitä jonka ”rauhoittamiseen” tarvittiin viisi raavasta miestä, lepositeet ja spit hood (sylkemis huppu). Siitä joka itse omin pienin kätösin avasi kymmensenttisen leikkaushaavansa, ei silleen vähän vaan oikeesti niin että me huoneessa olijat saatiin ihailla sen suolistoa ja tunki haavaan kahden käden lisäksi sanomalehtipaperitolloja. Siitä joka lupasi tappaa jokaisen johon ylettyy. En epäillyt. Ei ylettänyt kehenkään. Siitä tyypistä oon nähnyt unta. Kuuden päivän vapaa tuli tarpeeseen. Vapaapäivän aloitin tukulla uusia ihmisiä, koulun rukousryhmässä. ”Mother’s in Prayer” tapaa kahdesti kuukaudessa, vaihtaa kuulumiset,...

Katsoin itsekin ne kuvat viimevuodelta... kyllä meidän elämä näyttää tylsältä, ihan samaa – vuodesta toiseen. Tai ei se tylsältä näytä. Ihan kivalta se näyttää, samalta kylläkin. Hyvä niin. Mä mietin et kai nää kuukauden ekat kuvinen sit kuvaa meidän elämää hyvin, jos kerran samat teemat toistuu vuodesta toiseen... lapset, perhe, klinikka, ruoka ja viini – niistä on hyvä elämä tehty. Myös tämä päivä... perheestä, lapsista, viinistä ja vähän luksuksestakin. Huomenna kaksi kolmesta aloittaa koulun. M menee isojen isoon kouluun, O tutustuu omaan eskariinsa. Syyskuu alkaa ja omalla tavallaan myös vuosi vaihtuu. Elämää rytmittää melkein enemmän kuin varsinainen vuoden vaihde kouluvuoden vaihtuminen syyskuun alussa, kesä päättyy ja uusi vaihe alkaa. Sitä kai sanotaan että lapsen eka koulupäivä isossa koulussa on käänteentekevä, etenkin vanhemmille... Yhtäkkiä se on jo niin vanha, että aloittaa koulutusputkensa ja laumoittain lasten vanhempia seisoo kyyneleet silmissä luokkahuoneiden...

Multa erityisen poikkeuksellinen luksuspostaus, mutta osaa lukijoista kun saattaa kuitenkin kiinnostaa mitä siellä Michael Korsin kassissa oli ja ehkä se tuoksukin... Tykkään Diptyquen tuoksuista koska ne on erilaisia... ehkä osin vähän haastaviakin, ei niitä tusinatuoksuja joita on jokaisella ja joita täällä saa ostaa melkein mistä Joskus on kivaa olla erilainen, erityinen ja vähän lux. Diptyque Do Son - Eau de Toilette Diptyque Eau Duelle - Eau de Parfum MICHAEL Michael Kors Jet Set Signature PVC Crossbody se on mini, koska halusin pienen ja vaivattoman

Taas ollaan ekassa... täältä voi katsoa miltä meidän elämä näytti syyskuun ekana viime vuonna. vähän ennen ysiä muistin et piti kuvata... tässä vaiheessa sämpylät oli taas jo leivottu, aamiainen melkein pöydässä ja L:kin rämpinyt alakertaan... M heräs ennen seitsemää ja kiskoi mut pystyyn... osastolla - "ketä kiinnostaa toisten kahvit..." No ajattelin ehkä että se, että myös nämä kerta-annoskahvit voi pakata ekologisemmin saattaa kiinnostaa... Nämä kun on tehty kokonaan kompostoituvista materiaaleista. Ehkä kahvihifistin mielestä aromit karkaa ja se kahvin bukee on väärä, mutta mua jotenkin lohduttaa et mun miljoona kahvikupillistani edes maatuu eikä keräänny röykkiöksi kaatopaikalle... jopa pussi, jossa ne kahvit on, on kompostoituvaa materiaalia tätä nimittäin kuluu meillä ja paljon... yks laatikko riittää kuukauden, laatikossa on 80 kupillista kahvia.  L:lle kananjämät ja chilimajoneesia... meille muille manchegoa, oman maan kurkkua ja karviaisma...