Tahdon Asiat

Poikien huoneesta kantautuu leikin riemukas ääni ja jotenkin kummasti kaikki kolme on olleet sulassa sovussa siellä suljetun oven takana jo pidemmän aikaa. Hymyilen niitten systeemeille. Pelaamisen saa aloittaa vasta iltapäivällä. Ne odottavat. Ne vie koiran kävelylle ja sitten ne taas odottaa. On kuuma. Ei sellainen ihana houkutteleva kesälämpö joka kutsuu ulos aurinkoon, vaan ovelta vasten kasvoja painavana lehahtava kostea kuumuus jota ilmastointi yrittää pitää ikkunoiden toisella puolen. Onneksi on se ilmastointi, monella ei ole. Kello kaksitoista odotus loppuu ja alakerrasta alkaa kuulua pelin ääni. Ne pelaa Red Dead Redemption II:sta, ne pelaa Apex Legendsiä, ne pelaa Grand Theft Auto V:sta. Yritän ohittaa ajatuksen pelien ikäsuosituksista. Minä tiedän että ne on vasta kymmenen. Tiedän että ne on aikuisten pelejä joita poikien kaveritkin pelaa. Mitäköhän niitten terapeutitkin miettii? Ei varmaan mitään, mutta nolostelen silti. En ymmärrä mitään tietokonepeleistä ja olen aina ol...

Kesän ekat pärskeet! On kesäloman toinen päivä ja vasta kertaalleen olen uhkaillut lapsiani sisäoppilaitoksella, tai vaihtoehtoisesti kahdentoista viikon kesäleiriputkella. Sellaisella kuin viime kesänä, aamulla leirille, illalla kotiin. Tosiasiassa mä tiedän että tää helpottaa pian, kun kolmikko tottuu taas kesäarkeen ja uuteen rytmiin. Mä oon selkeesti itsekin vielä vähän kesäruosteessa, aikataulut venyy ja paukkuu ja kahdessa päivässä oon jo ehtinyt juosta niin palaveriin kuin lääkäriinkin, silleen sopivasti – kolme minuuttia myöhässä. Kahdesti olen jo kaivanut tietokoneen esille, kerran puistossa ja nyt uimarannalla. Ne on nyt just sopivan ikäisiä, tarpeeksi vanhoja siihen ettei enää tarvitse taukoamatta laskea päitä, vaan riittää kun katseen nostaa aina välillä ruudulta ja tarkistaakseen missä ne menee. Sitäpaitsi Kentsun pulina on jonkinmoinen Luojan poikaan asentama turvavaruste, ja puheen tauotessa on aika tarkistaa mitä jäbä puuhailee, se kun selittää taukoa...

Sunnuntai-iltapäivänä pakkaan auton perään esittelytaulut – ne missä lukee nimi ja puhelinnumero ja asunto esittely – esitteet, kengänsuojukset ja kaiken muun tilpehöörin auton perään. Lapset jää yläkertaan pelaamaan ja Fredde siivoamaan autotallia. Martta on lenkin jälkeen märkä ja komennan sen lähtiessäni keittiön puolelle kuivattelemaan. Ensimmäinen oikea sunnuntaityöpäivä, eihän niitä hupparissa ja legginseissä kierrettyjä asuntonäyttöjä oikeasti lasketa, vaikka työaikaahan nekin on. Keskiviikkona rantautunut lämpö on yrittää vastustella kylmää ilmarintamaa ja aurinko lämmittää viimeinkin, vaikkei elohopea ole torstain jälkeen hellelukemiin yltänytkään. Aurinko paistaa kuitenkin ja muutamassa päivässä kevään hento vihreys on vaihtunut syvempään sävyyn, kukkiin ja puiden lehtiin. Lauantaisella ostosretkellä jokainen meistä kuoriutuu villatakistaan ja hupparistaan antaen auringon helliä talvenkalvakasta ihoa. Kotimatkalla pysähdytään pieneen autotallipanimoon ja ...

Tänä keväänä me mentiin toppatakeista kahdessa päivässä takittomaan elämään. Kahdesti olen muistaakseni vetänyt sen ohuen Northfacen toppaliivin aamulla ylleni ja turhaksi todennut. Pohjoisen Länsirannikon kevät on perinteisesti pitkä ja arvaamaton, se soutaa ja huopaa, ja vaatekaapissa on kuukausia rinnakkain helle- ja talvivaatteet. Poikkeuksellinen kevät näkyy metsän poluilla. On toukokuun alku ja alaskanvatukan ensimmäiset marjat on kohta kypsiä. Metsätähdet kukkii ja oravanmarjat varistaa jo kukkiaan. Villiruusut hehkuvat polunvarrella, karhunmarjapensaiden rakentaessa ympäristöstä piikikästä tunnelia. Aamulenkillä päällä on shortsit ja hihaton toppi, lammelle tultaessa Martta pulahtaa uimaan. Aamuyhdeksältä elohopea on jo kaukana kahdenkymmenen paremmalla puolella. Lammen rannalla palokärki etsii matoja kuolleesta puusta ja härkäsammakko pulahtaa uimaan koiran säikäyttämänä. Härkäsammakko on nimensämukaisesti valtava. Sen vartalo on vajaa parikymmen...

Neljätoista kaistaa mottoritietä ennen aamuruuhkaa... tässä maisemassa on urbaania kauneutta Keskiviikkona tuli hetkeksi kesä. Aamulla aurinko helli maailmaa mun kävellessä moottoritien ylitse koulutukseen sairaalan it-puolen tiloihin. Sairaalakampusta halkoo neljätoista kaistaa freewaytä. Toisella puolella on koko tietojenkäsittelyosasto, osa hallintoa ja koulutustilat. Auringon lämmittäessä kylmää aamuilmaa kelpaa kävellä – olis voinut sataa ja tuulla.  Mun työpaikka taustalla... Töistälähtiessä elohopea on kivunnut jo kahdenkymmenen paremmalle puolelle. Metsässä kukkii alaskanvatukka ja kostean maan tuoksu on huimaava. Martta kouhottaa ympärillä ja painelee lampeen uimaan kuumissaan. Se säikähtää sammakkoa ja yrittää ottaa kiinni kärpäsen. Freddellä on auto koeajossa.  M on mua vastassa lenkiltä, neiti kesäheinä... ne on kuulemma olleet koko päivän ulkona koulussa. Musta on ihan mahtavaa että M:n opettaja käyttää kauniin sään hyväkseen ja anta...

Rautakauppa tarjoaa apua monenlaisiin pulmiin. Perjantaina K joutui rehtorin puhutteluun. Oonhan mä tätä jo vähän odotellutkin. Törmäsin Reksiin just kun se oli lähdössä hakemaan poikaa juttusille ja kuulin että bussitädin mukaan K oli pahoinpidellyt jonkun toisen pojan koulubussisa. Mä tuijotin Reksiä kirjaimellisesti haavi auki ja sanoin vaan: ”Auts!” Reksi lupas selvittää mitä bussissa oli tapahtunut haastattelemalla kumpaakin osapuolta. Asiasta löytyi onneksi lieventäviä asianhaaroja. Se toinen poika oli jotenkin häiriköinyt ja nojaillut bussin ikkunaan K:n ylitse ja K oli ensin sanonut sille että bussissa pitää istua nätisti. Toinen poika ei ollut kuunnellut vaan jatkoi pyörimistää ja K sitten kirjaimellisesti nosti sen istumaan oikein. Reksi vaikutti helpottuneelta ja muakin alkoi jo vähän hymyilyttämään. Toki me todettiin yhdessä ja samaan ääneeen ettei tällainen käytös kuitenkaan ole suotavaa, hyväksyttävää tahi kannustettavaa. Reksi oli kehoittanut K:ta keskittymään oma...

Se oli kai pääsiäislauantai kun se seisoi siinä tienposkessa kevätauringossa. Fredde kysyi huomasinko, vastasin et; ”Joo, huomasin – kaunis.” Me ajettiin melkein kotikaupan pihaan ennen kuin Fredde teki uukkarit ja sanoi et pakko mennä katsomaan tarkemmin, mä nauroin ja sanoin et mennään vaan. Me jäätiin lasten kanssa autoon ja Fredde meni katsomaan lähempää, otti muutaman kuvankin ja totes että oli hieno, hieno ja hyvin pidetty selkeesti. Loppupäivän se palas aiheeseen aina välistä ja sit lopulta sanoin et soita sille. Mitä se ottaa jos ei annakaan, voihan se olla et on jo mennytkin. Sunnuntaina Fredde viimein päätti laittaa sähköpostia sen omistajalle. Mä olin vähintään yhtä kiinnostunut kuin Fredde. Fredde totes et rahoitustakin pitäis kai miettiä ja laittoi mulle lainahakemuksen vetämään nettipankissa. Takaisin kuului vasta maanantaina, niin pankista kuin myyjältäkin. Pankki hyväksyi lainan heti pankin auettua ja se omistajakin halusi tavata.  Maanantai ei sopinut omistaja...

Mä tiedän että jossakin vaiheessa tullaan taas siihen pisteeseen, että aurinko on paistanut taas riittävän kauan. Niin kauan ettei lauma halua enää koko ajan leikkiä pihalla. Niin kauan että aina ei tee mieli istua ulkona auringossa. Niin kauan että aurinkoon ja lämpöönkin kyllästyy. Mutta se hetki kun ekan kerran kaivaa kätensä multaan ja tuntee sen muhevan, kostean tuoksun nenässään. Se hetki kun aurinko on taas niin lämmin että lapion seurana on kauden eka ulko-olut ja jalassa kumppareiden parina shortsit ja hanskojen kanssa lyhythihainen. Se taitaa olla vuoden parhaita hetkiä. O haluaa lapioda multaa mun kanssa ja M ja K ajaa kilpaa pyörillään. Välillä O antaa niille ylinopeussakot. Jossakin vaiheessa puutarhatyöt alkaa taas tuntumaan, no puutarhatöiltä. Mutta se kun keväällä saa auringossa seistä ja tuumata; ”tohon uusi puska, noi siirrän vähän oikealla omaksi ryhmäkseen, ja jos noi tosta – ne jotka ei kestäneet talven sateita – korvaisi vaikka jollakin heinällä”. Puu...

Tätä meidän käsittämättömän käsittämätöntä kevätsäätä ei auta kuin hehkuttaa. Joo, kyllä ainakin periaatteessa ihan minä päivänä tahansa voi olla viitisentoista astetta, niin marraskuun pimeydessä, jouluna kuin heinäkuussakin. Voi olla lämpimämpääkin, mutta että se on sellainen puolivakaa olotila, että on aina vaan lämmintä. Välillä lämmintä ja sadetta. Välillä lämmintä ja monsuunisade ja sit taas pitkään lämmintä ja aurinkoista. Se on poikkeuksellista, tai jos ei poikkeuksellista niin ainakin harvinaista. Muistan tällaisen kevään tai talven tai talvikevään niiltä vuosilta kun me oltiin vielä uusia, siis joskus kakstuhatta jotakin, ehkä neljä. Helmikuun keskimääräinen lämpötila, on 10-12C, ei 16-19C. Takit jää naulakkoon ja puistossa osa ulkoilijoista kulkee edelleen toppatakeissa ja toinen puolisko juoksentelee shortseissa ja helletopissa. Totuus lienee jossakin puolivälissä. magnolia kukkii Eilen illalla, helmikuun 14. O lähti liikenteeseen shortseissa ja t-paidassa. Ni...